Uusimmat kuvat

Uusimmat kirjoitukset

Satunnainen kuva

ONKO ELÄMÄÄ VAALIEN JÄLKEEN?

Maanantai 22.5.2017 klo 10:13 - Anssi Hälinen

Onko elämää vaalien jälkeen?

Edellä oleva kysymys tuli itselleni mieleen jo muutaman vaaleihin liittyvän tapahtuman jälkeen. Oli aika iso hyppy hypätä mukaan aktiiviseen puoluetoimintaan sekä aktiiviseen vaalikampanjointiin, passiivisen seuraajan roolista. Näin ensikertalaiselle tilanne oli kyllä haastava. Piti tehdä asioita, olla mukana ja ennen kaikkea muistaa se kaikki, mitä on tehtävä. Osittain tunsin itseni kyselyikäiseksi lapseksi, joka yrittää kysyä kiireisiltä aikuisilta apua ja saada vastauksia ihmeellisiin elämän asioihin. Vaikkakin prosessi oli ensikertalaiselle aluksi työläs, suosittelen jokaista jatkossa harkitsemaan ehdokkuutta. Minäkin lähdin mukaan, koska kunnalliset asiat koskevat meitä jokaista ja ovat osa meidän arkeamme. Niitä päätöksiä emme voi ulkoistaa kolmansille osapuolille. 

Täytyy sanoa, että kyllä se kannatti. Panostus tuli annettua ja ONNEKSI, tuloskin oli sen mukainen. Tässäkin voidaan sanoa, että aktiivisuus sekä yrittäminen kannattaa. Positiivisesta tuloksesta (valtuutetuksi valittu) saan tietysti kiittää ennen kaikkea äänestäjiäni, jotka minuun luottavat sekä uskovat. Kiitos teille siitä!

Vaikka vaalit ovat ohi ja tulos oli itselleni mieleinen, ei voi sanoa työn ja aktiivisuuden mitenkään vähenevän. Nyt on aika astua niihin kuuluisiin ”vastuun saappaisiin” ja osoittaa olevansa äänestäjiensä arvoinen. En väitä olevani kaikkitietävä, mutta oppimisen jano on suuri sekä tietysti motivaationi. Tämä auttaa asioiden omaksumisessa. 

Tuleva valtuusto joutuu todella kovan paikan eteen. Ehkä suurin syy tähän on kaupungin heikko taloustilanne. Olemme olleet kyllä tietoisia, mutta kyllä se silti aavistuksen yllätti, miten tiukoilla tulemme jatkossakin olemaan. Meidän on jatkuvasti tehtävä töitä sen eteen, että turvaamme vähintään tuleville sukupolville kaupungin, jonka menot ovat oikealla tasolla sen tuloihin nähden. Tällöin kaupunkia voidaan vieläkin enemmän ja helpommin kehittää, haluamaamme suuntaan. Yhdessätekeminen korostuu, myös yli puoluerajojen. Jokaisen tulee kantaa kortensa kekoon ja yrittää luoda ongelmien synnyttämisen sijaan, oikeanlaisia ratkaisuja. 

Itse, uutena valtuutettuna, olen äärimmäisen innoissani tulevasta ja katson tulevaisuutta positiivisin mielin. Tehdään Lahdesta, meidän kotikaupungistamme, vieläkin parempi!

Keväisin terveisin,
Anssi Hälinen
Kaupunginvaltuutettu
https://www.facebook.com/HalinenAnssi/

 

Kommentoi kirjoitusta.

Vaalikoneista ja vanhusten huomioimisesta

Lauantai 1.4.2017 klo 21:17 - Merja Vahter

Vaalikoneet ovat idealtaan hyviä, mutta niiden mielekkyys vesittyy helposti kysymysten asettelun muodossa. Siinä kun ehdokas täyttäessään siirtää pompulaa näkemyksensä ja arvojensa mukaan, on lähes joka vastausta perusteltava, jotta mahdollinen äänestäjä voi nähdä miksi näin. Vastaamisessa, jos ja kun haluaa olla vielä rehellinen, joutuu ottamaan huomioon realiteetit.

Mitä tulee siihen, että vanhuksien huomioiminen ei nouse vahvemmin nyt esiin, vaikuttaa osin se, että ne eivät Lahdessa ole enää suoraan kuntapäättäjien päätösasioissa oikeastaan muussa kuin hyvän asumisen, elämisen, harrastamisen mahdollistamisen, turvallisen kaduilla liikkumisen tai kulttuuritarjonnan ym. muodossa.

Uskallan kuitenkin sanoa, että suurin osa meistä ehdokkaista pitää vanhusten puolien pitämistä itselleen luonnollisena, itsestään selvänä ja tärkeänä tehtävänä, jota ei tarvitse edes erikseen korostaa. Jokainen meistä omaa vanhoiksi eläneitä läheisiä ja tietää itsekin tulevansa vanhaksi, jos sinne asti saa elää.

Terveydenhuolto ja sairaanhoito kaikissa asteissaan on siirtynyt Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymän vastuulle. Toki osa vaaleissa hyvin menestyvistä ehdokkaista tulee vaalien jälkeisten ns. ylikunnallisten neuvottelujen jälkeen valituksi sen hallitukseen tai valtuustoon, mutta vielä näissä vaaleissa äänestäjä ei voi äänestää ketään suoraan niihin. Maakuntavaalit voivat jatkossa tuoda tähän asiaan muutoksen.

Henkilökohtaisesti näen valtuutetun työn sellaisena, että meidän on kyettävä tarttumaan kaikkiin niihin asioihin joita kaupungissa hyvään elämiseen ja asumiseen tarvitaan. Koskevat ne sitten vanhuksia, lapsia,
opiskelijoita, yritysten työllistämismahdollisuuksia, kaavoitusta, rakentamista, liikuntaa tai kulttuuria.

Vain teot merkitsevät ja vaikuttavat. Lupauksia voi antaa ja puheita on helppo pitää, mutta itsensä likoon laittaminen ajan antamisen muodossa jääkin sitten monesti toteuttamatta. Tarvitaan myös siltojen rakentamista ja yhteistyöhalua muiden puolueiden edustajien kanssa. Vain siten saadaan edistystä aikaan. Koskevat asiat sitten vanhoja tahi lapsia, perheitä ja erilaisia ihmisiä ylipäätään. Mm. sellaiset asiat ja taidot eivät vaalikoneissa nouse minkäänlaiseen rooliin tai esille. Toki ne voivat olla siinäkin suuntaa antavia. Kysymykset vaikuttavat tulokseen.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu
kuntavaaliehdokas, kok
Lahti


Kirjoitus on julkaistu Uudessa Lahdessa 1.4.2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalikoneet, vanhukset, vanhusten huomioiminen

LAHDEN KOKOOMUS LÄHTEE VOITTAMAAN VAALIT

Sunnuntai 26.3.2017 klo 20:48 - Milla Bruneau

Lahden Kokoomuksen tavoitteet kuntavaaleissa 2017

Ensimmäiseksi on tärkeää saada ihmiset äänestämään. Meidän kaikkien on nostettava kuntavaalien tietoisuutta kaupunkilaisten keskuudessa ja muistutettava lahtelaisia siitä, että paras tapa vaikuttaa oman kaupunkinsa asioihin on äänestää itselleen sopivaa kuntavaaliehdokasta.

Kokoomuksen ehdokkaiden on omassa viestinnässään ja äänestäjiä kohdatessaan vakuutettava lahtelaiset äänestäjät uudistavasta ja vastuullisesta päätöksenteosta, jota Kokoomus ajaa niin Lahdessa kuin valtakunnallisestikin.

Kokoomuslaiset ehdokkaat ja valituiksi tulleet valtuutetut haluavat päästä tekemään jokaisen kaupunkilaisen toimivaan, terveeseen ja turvalliseen arkeen vaikuttavia päätöksiä. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että lahtelaisten hyvinvointiin on panostettava kaikin mahdollisin tavoin paikallisesti, koska lahtelaisten arkisten unelmien ja tavoitteiden toteuttaminen luodaan juuri Lahdessa – ei missään muualla.

Paikallisessa päätöksenteossa tehdään yrittäjille suotuisat olot toimintansa menestyksen ja työllistämismahdollisuuksien eteen, paikallisessa päätöksenteossa ratkaistaan ovatko koulut laadukkaita ja työskentelytilat terveellisiä, paikallisessa päätöksenteossa huolehditaan siitä, että rakennettu ympäristö toimiva ja turvallinen ja paikallisessa päätöksenteossa vaikutetaan siihen, että seniorit pääsevät elämään täysipainoista ja omatoimista elämää.

Tästä meidän täytyy lahtelaisia äänestäjiä muistuttaa kannustaessamme heitä käyttämään ääntänsä tulevissa kuntavaaleissa. Äänestämällä kokoomuslaista ehdokasta, haluamme omalta osaltamme taata, että Lahdesta tulee kaikille hyvä: toimiva, terve ja turvallinen. 

Kokoomuksessa aatteemme on yhdistelmä vastuuta, välittämistä, yksilönvapautta ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Yhteisöllisyys ja sellaisista huolehtiminen, jotka eivät muuten pärjää, ovat kokoomuslaista politiikka ja välittämistä. Tämä korostuu myös tulevaisuuden Lahdessa, koska keskittymällä ennakoiden ihmisten hyvinvointiin vältymme kasvavilta SOTE-menoilta.

Ja tietenkin Kokoomuksen tärkein tavoite on myös voittaa vaalit.

Ennakkoäänestys 29.3.-4.4.

Vaalipäivä 9.4.

Milla Bruneau
Valtuustoryhmän puheenjohtaja
kuntavaaliehdokas

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntavaalit, Lahden Kokoomus

LUOTTAMUS KAUPUNKIEN JA KUNTIEN VALTUUTETTUIHIN

Lauantai 4.3.2017 - Merja Vahter

Surullista lukea ja kuulla tuoreita tuloksia, joiden mukaan ihmiset Suomessa eivät kovinkaan paljon luota vaaleissa valittuihin päättäjiin. Huonoin tilanne tuntuu olevan europarlamentaarikkojen osalta, mutta minua tässä tilanteessa kiinnostaa nyt eniten kuntavaaleissa valittujen saama luottamus.
Tätä on ajankohtaista pohtia, koska vaalit ovat lähempänä kuin hoksaammekaan. Lahdessa ainakin Kokoomuksen lista on nyt täynnä ja sille asetettavat 88 ehdokasta vahvistettu keskusvaalilautakuntaan toimitettavaksi. Tämä on tilanne, josta olen iloinen.  

Ihan vakavissani olen sitä mieltä, että niiden ihmisten, jotka ovat meihin valtuutettuina työskenteleviin tyytymättömiä, kannattaisi pistää itsensä likoon ja käyttää yhteisten asioiden hoitamiseen omaa aikaansa.
Otaksun, että kaikilla ei ole minkäänlaista mielikuvaa siitä, miten paljon käytämme aikaa asioihin perehtymiseen ennen päätöksien tekoa. Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että punnitsen päätöksien vaikutuksia monelta kantilta ja useisiin ihmisiin yhteyttä pitäen, ennen kuin päädyn omaan kantaani.

Ei ole sananhelinää esimerkiksi sanonnat ”lapsivaikutusten arviointi”, ”yritysvaikutusten arviointi”- ja sitä kautta työpaikkasaatavuus, ”vaikutus ympäristöön”, ”vastuu vanhuksista ja heidän hyvinvoinnista” sekä moninaiset muut sanonnat. Ne pitävät sisällään paljon sellaista, mitä ei ole, eikä välttämättä tarvitse erikseen mihinkään kirjata. Ne tulee päättäjän sisäistää. Kokonaisvaltaisen vaikutuksen pohtiminen on tärkeä taito.

Täydellisiä päättäjiä ei ole eikä tule, kuten ei meitä ihmisiä muutenkaan. Mutta toivottavasti kuitenkin riittää, että voi rehellisesti sanoa yrittävänsä parhaansa edistääkseen kaupungin kehitystä, vastaamaan niin kaikenikäisten asukkaiden kuin työpaikkoja tarjoavien yritysten tarpeisiin. Ja on hyvä muistaa, että jo yhden ihmisen yritys on tarjonnut työpaikan hänelle itselleen, joka sekin on hyvä askel yrityksen mahdolliselle kasvulle. Ja oman laisensa riskinotto, kuten kuntavaaliehdokkaaksi lähteminenkin omalla tavallaan. Kukapa sitä toisaalta haluaa pistää itsensä kaikenlaiselle avoimelle arvostelulle alttiiksi. Mutta jos halu asioiden kehittämiseen ja tarvittavaan uudistamiseen on luontaista, arvostelunkin kyllä kestää. Joidenkin ne on joka tapauksessa otettava hoitaakseen, jos äänestäjien luottamusta saavat.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu, Lahti
tarkastuslautakunnan puheenjohtaja
kuntavaaliehdokas, kok

Julkaistu ESS 4.3.2017 otsikolla "Valtuutettu pistää itsensä likoon"
 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kaupunginvaltuutettu, kuottamushenkilöt, valtuusto, luottamus, kuntavaalit, ehdokkaat

PUOLUEVALTUUSTOMUISTO

Torstai 9.2.2017 klo 11:33 - Merja Vahter

Jyrki_ja_Taru_puoluevaltuustossa_2013.jpg
Oheisessa neljä vuotta sitten otetussa kuvassa olemme puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä, muistaakseni ravintola on vanhan teurastamon paikalle tehty.
Puheenjohtaja vastaa kysymyksiin ja kommentoi poikkeuksellisen laajan, monisäikeisen ja mielenkiintoisen aikana esille nousseita asioita. Esillä keskustelussa työ ja sen arvostus, työllistäminen sekä työllistymisen mahdollisuus, ikärasismi, yrityselämä.

Muistan tuosta kokouksesta monta asiaa, yhtenä sen, että Jyrki Katainen oli saapunut juuri kokousmatkalta keskemmältä Eurooppaa ja oli valvonut kymmeniä tunteja peräkkäin. Siitä huolimatta hän piti sisällöltään monipuolisen puheenvuoron.
Yksi asia, jonka olin puoluevaltuuston kokouksissa nostanut useampaan kertaan esiin, oli silloin Suomessa työnhakujen tilanteissa esiin noussut ikärasismi. Olin saanut siitä palautetta lukuisilta ihmisiltä, niin naisilta kuin miehiltä eri puolilta Suomea. Viesti oli kuultu ja mennyt perille. Jyrki puhui tuona lauantaina myös sen asian korjaamisen tarpeesta.
Ei ole mitään mieltä jättää hyödyntämättä yli viisikymppisten vahvaa osaamista ja työkokemusta.  Uskokaa tai älkää, jo sen ikäiset kokevat usein ikärasismia työnhaussa. Älytöntä. Heitä tarvitaan Suomen rakentamisessa. Monet miesjohtajat sanovatkin palkkaavansa mielellään mm. 55 täyttäneitä naisia, koska he ovat osaavia, työntekoon sitoutuvia.
Mitä luulette, onko tilanteessa tapahtunut korjausta?
En ole vähään aikaan kuullut tai lukenut tähän aiheeseen liittyviä juttuja.
PS. Kuten huomaatte, Tarukin on tuossa vielä puoluesihteeri, eikä mikään Ellun Kana. ;)

PS II. Miksi kirjoitan tästä nyt? Siksi, kun facebook tuntuukin toimivan mainiosti myös päiväkirjana ja nostaa meille omille aikajanoillemme nähtäväksemme päivityksiämme satunnaisesti eri vuosilta ao. päiviltä. :)

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu

www.merjavahter.fi
merja.vahter@lh.lahti.fi
https://www.facebook.com/merja.vahter

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Puoluevaltuusto 2013, Jyrki Katainen, Taru Tujunen, ikärasismi, työllistyminen, työllisyys

TYÖN HEDELMÄT UHKAAVAT HUVETA PUUSTA

Torstai 9.2.2017 - Emmi Leppänen

Työn hedelmät uhkaavat huveta puusta

Yhteiskuntamme ei ole koskaan tarjonnut kansalaisilleen yhtä paljon mahdollisuuksia kuin tänä päivänä. Suomen 100-vuotis juhlavuotena onkin syytä olla ylpeä siitä, miten aikaisempien sukupolvien tekemä työ kantaa meille hedelmää.  Uhkaavasti kuitenkin  näyttää siltä, että hedelmät alkavat puusta hupenemaan, sillä emme ole muistaneet lannoittaa sitä.

”Minulla on oikeus. ” Edellisen kappaleen hedelmättömällä puulla viittaan oikeuksiimme. Jotta oikeuksien puu tuottaisi satoa, on meidän myös muistettava, että meillä on velvollisuuksia.  Jos haluamme hyödyntää meille tarjotun oikeuden, on meillä myös velvollisuus. Tämä yksinkertainen fakta on unohtunut nykypäivän keskustelusta,  koska muistamme vain meidän oikeutemme.  Elinvoimainen kunta ei rakennu oikeuksien hyödyntämiseen vaan myös velvollisuuksien täyttämiseen.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto (Sitra) tutki viime vuosikymmenellä, mistä rakentuu elinvoimainen kunta.  Tekijöitä on useita, mutta tartun tässä kirjoituksessa osallistumiseen. Jotta kunnasta tulee elinvoimainen, on johtamisen hierarkiapyramidin käännyttävä ympäri. Kestävä muutos ei tule tapahtumaan ylhäältä alaspäin, vaan päätöksentekijöiden on jalkauduttava vaikutusalueensa käytännön toimintaan. 

Elinvoimaisuuden takaaminen tarvitsee taakseen myös kuntalaiset. Organisaatiot ja instituutiot on tehty niiden käyttäjiä varten ja käyttäjille on tarjottava mahdollisuus vaikuttaa. Vaikuttamismahdollisuuteen on myös tartuttava, eikä passiivisesti tuudittauduttava yhteiskunnan turvaverkon taakse. Mitä tämä osallistuminen on? Se on kysymys naapurin eläkeläiselle, tarvitseeko hän kyytiä kauppaan. Se on mielipiteenilmaisua oman alueensa kehittämissuunnitelmiin. Se on aamukahvin haku torin yrittäjältä. Se on osallistumista vapaaehtoistoimintaan paikallisessa järjestössä. Jokainen varmasti löytää oman tiensä ja keinonsa osallistua.

Yhteiskunta ei ole äitisi, joka ruokkii sinut ehdottoman rakkauden voimalla. Yhteiskunta on peili, josta katsot sinä itse. Kunta on asukkaidensa summa, ja tulevaisuuden Lahti onkin täysi kymppi. Ei,  asiat eivät olleet ennen paremmin. Nyt on lopetettava olan yli vilkuilu, sillä äkkiä kompastumme omiin jalkoihimme. ”Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee” – toivottavasti kevätaurinko herättelee monet meistä omaan henkilökohtaiseen risusavottaansa. 

Emmi Leppänen
Kokoomuksen kuntavaaliehdokas

Kommentoi kirjoitusta.

PARI SANAA SOTESTA...

Keskiviikko 11.1.2017 - Susanna Norja

Pari sanaa sotesta…

Sote. Sotesoppa. Soteorpo ja kaikki muut kuullut hassuttelut vuosien varrelta. Kun lähes kaikkialla muualla maassa valmistaudutaan soten siirtymiseen vuoteen 2019 mennessä pois kuntien työlistalta, on Lahdessa ja lähiseudulla niin jo tehty. Päijät-Hämeen uusi hyvinvointiyhtymä aloitti työt vuoden alussa.

Mitä se kuntapäättäjien osalta käytännössä tarkoittaa? Sitä, että tulevilla valtuutetuilla ei tule olemaan osaa eikö arpaa soten suhteen. Ainakaan siinä määrin kuin aiemmin. Tuleva kuntapäättäjä ei päätä soteasioista. Vain rahamäärästä, jonka kaupunki yhtymälle myöntää. Yhtymälle, jolle rahaa omien päätöstensä mukaisesti myöntävät myös muut yhtymässä mukana olevat kunnat (Asikkala, Hartola, Hollola, Iitti, Kärkölä, Myrskylä, Orimattila, Padasjoki ja Pukkila). Ja nekin rahamäärät sovitusti palveluiden käytön määrän perusteella ja joiltain osin asukasmääräpohjaista kustannustenjakoa noudattaen, esimerkiksi hallinnon kuluissa. Toisin sanoen, tuleva kuntapäättäjä tulee vain hyväksymään kaupunkilaistensa käyttämien palveluiden perusteella laskutettavat kulut sekä toivottavasti kasvavan väestöpohjansa mukaisen maksun yhtymän pyörittämiseen liittyvistä kuluista.

Kun siis aiemmin lahtelainen kaupunginvaltuutettu talousarviossa päätti sotesektorin rahojen korvamerkitsemisestä tietyillä summilla tiettyihin asioihin, ei tuleva kuntapäättäjä enää joudu/pääse sitä tekemään. Kaupungilla ei enää ole itsenäistä päätösvaltaa sotea koskeviin asioihin. Lahti yhdessä yhdeksän muun kunnan kanssa on siirtänyt oikeudellisen vastuun yhtymälle siitä, että lailla säädetyt palvelut ja velvoitteet tulevat säännösten mukaisesti hoidetuiksi. Yhtymä siis jakaa kunnilta saamansa rahan parhaaksi katsomallaan tavalla yhtymän eri palvelualoille eli niin sanotusti sotesektorin sisällä. Siihen sen enempää nyt sekaantumatta.

Mielestäni erinomainen muutos. Nyt rahan käytöstä ja jakamisesta vastaavat ihmiset, jotka ovat sotessa kartalla. Ihmiset, jotka ovat perehtyneitä ja paneutuvat juuri tähän asiaan, ihmiset, joilla on paras tietämys ja asiantuntijuus käytössään. Ei ihmiset, jotka haluavat kaikki milloin minkäkin tyyppisen äänestäjänsä kanssa jutelleena lisää ambulansseja, enemmän vanhustenhoitajia, enemmän sitä ja tätä kykenemättä kuitenkaan osoittamaan paikkaa, josta sen verran voidaan säästää, jotta talouden raamit pysyvät pystyssä. Tietysti kaupunki saa yhtymään edustajansa, ja yleensä he tulevat valtuutettujen joukosta, mutta pääpiirteittäin ei sote tulevaa kuntapäättäjää sen enempää työlistalla hetkauta. Ja se on ainakin minun näkökulmastani todella hieno juttu kaupunkimme asukkaille. Vihdoin kuntapäättäjät voivat ikuisen sotekaivon sijaan keskittyä tulevaisuuden rakentamiseen. Lapsiin, nuoriin, elinkeinoelämään, työllisyyteen, kulttuuriin, kaupunkiympäristöön ja -tekniikkaan unohtamatta kuitenkaan sitä ennaltaehkäisevän toimintakyvyn ylläpitoon liittyvien ja terveyttä edistävien palveluiden tuottamista. On siinäkin jo sarkaa kerrassaan, mutta kuinka iso osa soten myötä onkaan jäänyt pois! Joten sanoisinko reippaasti, että hurraa hyvinvointiyhtymä!

Susanna Norja
kuntavaaliehdokas (kok.)
Etelä-Lahden Kokoomuksen puheenjohtaja

 

Kommentoi kirjoitusta.

OLTAISIINKO IHMISIÄ IHMISILLE?

Maanantai 14.11.2016 - Maisa Friman

                                                                                                                                                                              Oltaisiinko ihmisiä ihmisille?

Maassa maan tavalla tai maasta pois - sehän on selvä se! Äsken lukemani lehtiartikkeli täällä pohjan perukoilla riehuvasta rasismista laittoi kuitenkin ajattelemaan, että mikähän se on sitten viestimme tänne tulijoille – mikä meillä onkaan se ”maan tapa”? Metsä aina vastaa niin kuin sinne huudetaan ja  meidän huutomme kaikuu tällä hetkellä tympeyttä, vihamielisyyttä ja luotaantyöntävyyttä kirosanoilla ryyditettynä!

Kukaan ei pelkän ihonvärin tai syntyperän  perusteella ole automaattisesti hyvä eikä paha. Totta. Totta on myös se, että Suomessa asuu tällä hetkellä yli kaksisataatuhatta ulkomaalaista. Kuka on tullut tänne mistäkin syystä. Ystävättäreni on lähtenyt kolmen lapsensa kanssa sotaa pakoon Kongosta,  eräs tuttavani on lähtöisin Pakistanista ja hakenut parempaa elämää kuin mitä Pakistan voi hänelle tarjota. Kirkon portaille vauvana hylätty kummityttöni on 20 vuotta sitten adoptoitu Kiinasta –  häntä suomalaisempaa tyttöä en   muuten tunnekaan, katukuvassa vain erottuu epätavallisen kauniina -  ollakseen suomalainen.

Valtakunnan politiikan linjat määrittelevät sen, kuka tänne pääsee ja millä perusteella.

Välillä ”vuotaa” yksi sun toinen raja. Siihen asiaan on vähän vaikeampi yksittäisen kansalaisen  vaikuttaa, mutta täällä  ”ruohonjuuritasolla” toivoisin, että jokaista kanssakulkijaa kohdeltaisiin ja kohdattaisiin ennen kaikkea ihmisenä, ennen kuin aletaan niitä ulkoisia erilaisuuksia  päivitellä, nimitellä ja toivotella hornan tuuttiin.

Olen perheineni asunut aikanaan Saksassa ja sain käytännössä huomata, että kaikkein nopeimmin ja tehokkaimmin sikäläisiin tapoihin ja kulttuuriin pääsi kiinni tutustumalla paikallisiin ihmisiin, jotka ottivat onneksi sujuvasti mukaan kanssakäymiseen.

Viimeksi 1960-luvulla Suomesta lähti sankoin joukoin väkeä paremman elämän jahtiin Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin – sehän oli meille ihan okei; mutta entäpä toisinpäin? Eikö Suomi ole enää se maa, jossa jokainen omilla ponnisteluillaan saa yrittää elämässään eteenpäin,  luvan menestyä ja samalla edistää koko yhteiskunnan hyvinvointia?

Ystävättäreni on asunut Suomessa viisi vuotta ja puhuu kohtalaisen hyvää suomea, opiskelee kodinhoitajaksi, Pakistanista kotoisin oleva tuttavani on valmistunut vuonna 2011 matematiikan tohtoriksi Turun yliopistosta ja toimii tällä hetkellä opetustehtävissä. Se ”virallinen” vastaus molemmilta kysymykseen,  kuinka me suomalaiset olemme ottaneet heidät vastaan on ”hyvin”.  Mutta mitä voi päätellä siitä kun ystävättäreni suu ja silmät jäävät hämmästyksestä kysyvästi ammolleen hänen saadessaan vastaukseni  kysymykseensä siitä koska Suomessa on ensimmäisen kerran ollut tummaihoisia – ”joskus 1970-luvulla arvelen”. Tai siitä, että älykäs ja täällä korkeasti koulutettu  pakistanilaine olisi ollut valmis lähtemään Venäjälle opettajaksi; vain ja ainoastaan sikäläisten tarjoama surkea  palkka sai jäämään tänne.

Meidän tavallisten kansalaisten kannattaisi tässä kohtaa nyt olla kaukaa viisaita. Kuinka nämä ympäri maailmaa tulevat ihmiset saataisiin helpoiten integroitua omaan yhteiskuntaamme? Kuinka me parhaiten välittäisimme heille meidän kulttuurimme tavat ja yhteiselämän pelisäännöt? Vastaus on aika simppeli – olemalla heidän kanssaan tekemisissä!

Tämä on oiva esimerkki niistä asioista, joita ei voi jättää jonkun virkakoneiston hoidettavaksi - se sosiaalinen elämä kun alkaa silloin kun virastoaika loppuu, eikö vain? Ottakaa nämä tulijat mukaan sinne leffaan, kahville, näyteikkuna- ja muille ostoksille, pelaamaan mölkkyä tai mitä ikinä sitten pelaattekin. Ai minkä takia? Kun näillä maahanmuuttajilla on halu ja tarve ensinnäkin oppia meidän kieltämme, oppia kuinka täällä eletään ja tulla hyödylliseksi osaksi yhteisöämme.

Jos ette asiaa halua itsellenne perustella kristillisin tai humaanein perustein, tehkää se sitten ihan vaan itsenne vuoksi ja taloudellisin perustein – maahanmuuttaja, joka kokee olevansa hyväksytty ja tarpeellinen tämän yhteiskunnan jäsen tekee myös kaikkensa kotimaamme eteen. Ei  halua rettelöidä, rikkoa lakejamme vastaan eikä muuttaa hyvin koulutettuna ulkomaille. Saattaa jopa työpaikkojen vähyydessä työllistää itse itsensä.

Pieni riski piilee, että maahanmuuttajaan/maahanmuuttajiin tutustuessaan oppii itsekin jotakin – matkailuhan tunnetusti avartaa ja nyt ei tarvitse lähteä omaa kylää pidemmälle, taloudellista sekin, kotimaan matkailu – ollaan siis ihmisiä ihmisille!

Maisa Friman
myynti- ja markkinointijohtaja
Nastolan kokoomuksen varapuheenjohtaja
sivistyslautakunnan varajäsen

                     

 

Kommentoi kirjoitusta.

LAHTI ESIMERKINNÄYTTÄJÄKSI LASTEN HARRASTUSTAKUUSSA

Torstai 29.9.2016 - Susanna Norja

Lahti esimerkinnäyttäjäksi lasten harrastustakuussa

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on asettanut puolueen tavoitteeksi opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen ajaman harrastustakuun toteutumisen. Sen myötä jokaiselle lapselle taustoista huolimatta pystyttäisiin mahdollistamaan yksi harrastus. Orpo korosti harrastustakuun olevan hyvä ja konkreettinen tavoite, joka voitaisiin kaikkien päättäjien yhteistyöllä saavuttaa. Samalla hän haastoi tekemään valtuustoaloitteita ympäri Suomen ja lupasi itsekin ryhtyä toimeen omassa kotikaupungissaan Turussa. Ja näin kävi. Turussa kokoomuksen valtuustoryhmä jätti aloitteen harrastustakuun toteuttamisesta.

Jos Turku tähän pystyy, pystymme me Lahdessa varmasti parempaan, sillä olemme tietyllä tapaa edelläkävijöitä. Meillä on jo nyt upeat puitteet monille harrastuksille liikunnassa ja kulttuurissa, laaja kirjo erilaisia mahdollisuuksia tarjoavia seuroja ja yhdistyksiä, kerhotoimintaa, työpajoja ja vaikka mitä. Ennen kaikkea meillä on kaupungin järjestämät suuret harrastemessut, joissa lapset ja nuoret ilmaiseksi osana koulupäiväänsä pääsevät tutustumaan alueemme tarjontaan. Tänäkin vuonna mukana oli yli 80 palveluntarjoajaa, kun messut toista kertaa järjestettiin. Lisäksi Lahtiliikkuu.fi –sivusto listaa Lahden alueen urheilupalveluita tarjoavat tahot näppärästi yhdellä sivulla, niin lapsia kuin aikuisiakin ajatellen. Kaupungilla on myös Lahen lapset liikkuu –lukkari, josta voi löytää kivan lajin kokeiltavaksi. Hyvin ovat asiat, mutta aina on parantamisen varaa. Kaikki lapsille harrastuksia tarjoavat tahot voisi tuotekuvauksineen (sisältäen kustannukset) löytyä listattuna yhden sivun alta. Siis myös muut kuin liikuntaa tarjoavat tahot, vaikka Lahti urheilukaupunki onkin. Tämän voisi varmasti kaupunki toteuttaa helpostikin, onhan yhteistyö harrastemessujen myötä hyvällä tolalla seurojen kanssa.

Tarjontaa kyllä löytyy, ja tutustumaankin pääsee helpolla, mutta millä tasolla harrastamisen hinnat täällä keikkuvat? Toki ne vaihtelevat lajien välillä. On sanomattakin selvää, että suunnistamisen ja taitoluistelun vaatimat varusteet ja paikka, jossa harrastetaan, ovat kustannuksiltaan aivan eri tasolla. Lahdessakin on kaikille avoimia ja ilmaisia yleisöluisteluvuoroja muutaman kerran viikossa, mutta mikäli taitoluistelua haluaa oikeasti harrastaa, on liityttävä seuraan ja jäävuorot valmennuksineen maksavatkin sitten niin paljon, ettei kaikilla siihen ole varaa. Harrastuksen pitäisi olla lapselle itselleen mieluinen, ei aikuisen tai pahimmillaan vanhemman lompakon valitsema. Lahdessakin voi tietysti täydentävänä toimeentulotukena saada 200€/vuodessa lapsen harrastusmaksuihin, mutta mikäli perhe ei muuten ole toimeentulotuen varassa, ei tuotakaan tukea käsittääkseni saa. Miten siis muiden pienivaraisten perheiden lapset saisivat tukea harrastuskuluihinsa? Olisiko Lahdessa mahdollista ottaa käyttöön harrasteseteli, jota myös muut kuin toimeentulon asiakasperheet voisivat hakea, mutta jolle kuitenkin olisi varallisuusrajat määritelty? Tämä jos mikä olisi yksi vielä ottamaton askel kohti harrastustakuun toteutumista täällä Lahdessa. Tehdään Lahdesta esimerkinnäyttäjä harrastustakuun toteuttamisessa.

Susanna Norja
(kirjoittaja on Lahden Kokoomuksen kuntavaaliehdokas)
www.susannanorja.fi

Kommentoi kirjoitusta.

TYÖLLISTÄMISTUKEEN LISÄMÄÄRÄRAHAA JA VEROTUKSEEN KEVENNYSTÄ

Lauantai 17.9.2016 - Merja Vahter

Ilahduttavaa on lukea Hämeen työ- ja elinkeinotoimistolle luvatusta noin 3.8 miljoonan euron lisämäärärahasta loppuvuodelle, jolla mahdollistetaan työttömien työllistämistä yrityksiin tai yhdistyksiin.
Tästä noin pari miljoonaa kohdistuu siten Päijät-Hämeeseen, josta osa Lahteen.
Paras hyöty saadaan luonnollisesti silloin, kun työtön työnhakija pääsee työllistymistuen ansiosta osoittamaan työnantajalle olevansa myös jatkossa palkkaamisen arvoinen ja pystyvänsä näin tuomaan lisäarvoa ja panosta työyhteisölle. Tätä mahdollisuutta haluavat monet pidempäänkin työttömänä olleet päästä osoittamaan. Siitä olemme saaneet lukea muutamia hyviä esimerkkejä lähipäivien lehtijutuissa.

Ensi vuodelle taas hallitus lupailee työn verotuksen alentamista kaikilla ja että myös eläkeläiset saavat vastaavan veronalennuksen. Työn verotuksen aleneminen keskimäärin 0,6%:lla tuo toteutuessaan sekin lisää kulutusta ja sitä kautta työllistymistä ostovoiman lisääntymisen kautta. Jokainen tietää, että Ilman korkeaa työllisyyttä ei ole pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Työn verotusta on alennettu Suomessa viimeksi vuonna 2009. Työllistämistä lisäävänä voidaan pitää myös sitä, että yritysten sukupolvenvaihdoksia helpotetaan keventämällä perintö -ja lahjaverotusta. Sillä edistetään yrityksen jatkamisen mahdollisuutta.

Hallituksen budjettiesityksen mukaan kotitalousvähennys nousee 45%:sta 50%:iin, joka sekin parantaa ostovoimaa eli kulutusta ja lisää työtä. Meidän itse kunkin olisi hyvä oppia käyttämään tähän liittyvien yritysten palveluja myös Lahdessa. Me suomalaiset olemme vaan usein tottuneet yrittämään tehdä kaiken itse, vaikka ammattilaiset tekisivät sen varmasti paremmin ja tehokkaammin.

Omilla valinnoillamme ja ponnisteluillamme pystymme jokainen yllättävän paljon vaikuttamaan työllistymisasioihin Lahdessa ja yleensäkin alueellamme. Siihen ei riitä yksinään nuo hallituksen, sinänsä hyvän suuntaiset veronkevennysesitykset.

Merja Vahter
Lahden kaupunginvaltuutettu, kok

 

 

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: työllistämistuki, työllistyminen, työtön työnhakija, veronkevennys, ostovoiman lisäys, kotalousvähennys

JÄSTIPÄISYYS ON JOSKUS HYÖDYLLISTÄ

Lauantai 30.4.2016 - Merja Vahter

Tänään Vapun - työnjuhlan aattona tunnen suurta ylpeyttä. Etelä-Suomen Sanomat on tehnyt laajan jutun työstä, työllistämisestä ja työllistymisestä. Sivulla A4 on listattuna Päijät-Hämeen suurimpia työnantajayrityksiä 2015. Koko sivun korkeuden kattavan listan puolenvälin tienoilla komeilee Startti työosuuskunta. Wau! Sanon minä ja röyhistän rintaani.

Vuoden 2009 lopulla olin lopen kyllästynyt tyytymään työttömyysraporttien lukemiseen ja tyytymään toteamaan työttömänä olevien määrä, sukupuoli- tai ikäjakaumia, prosentteja ym. Toivotonta hommaa kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Noihin aikoihin Lahdessa työttömyysprosentti oli 13,7%.

Mietin miettimästä päästyäni mitä itse voisin asian eteen tehdä. Mielessäni kyti pakonomainen tahto mahdollistaa nuorille parempi ja nopeampi työllistyminen. Vallalla ollut ikärasismi jurppi. Oli raivostuttavaa kuunnella ihmisten henkilökohtaisista kokemuksista työnhaun suhteen tuntemastaan toivottomuudesta. Osalla heistä oli työhaluista huolimatta työkokemusta liian vähän. Toisilla työkokemusta oli vaikka muille jakaa, mutta kutsua edes työhaastatteluihin ei ahkerasta hakemusten lähettämisestä huolimatta kuulunut. Jotain mahdollisuuksia kaiken ikäisille ihmisille työn tekemiseen ja siten elantonsa ansaitsemiseen on löydyttävä ja keksittävä.

Jonain kertana sitten työllisyystoimikunnan kokouksen loputtua tulin silloiselle Lahden TE-toimiston johtajalle maininneeksi, että olen jonkunlaista mallia hahmotellut, josta hänelle mielelläni kertoisin. Hän pyysi minua laatimaan ideaani ja ajatuksiani paperille keskustelumme pohjaksi. Seuraavalla viikolla menin sovitusti hänen toimistoonsa laatimani Power Point -esitys mukanani. Kävimme sitä keskustelun pohjana hyödyntäen läpi hänen ja muutaman muun läsnäolijan kanssa. Kyseinen TE-toimiston johtaja otti asiaan yhtä määrätietoisen ja tavoitteellisen kannan kuin mikä minulla jo oli. Asian taakse piti vaan saada vielä muutama taho, että asia etenisi toteutumistasolle. Omalta osaltani seuraava vierailukohde oli Lakes (nykyinen Ladec). Sen toimitusjohtajalta löytyi asialle vastaavaa kannatusta ja tavoitteellisuutta, jopa keinoehdotusta siihen, miten saamme muutettua käytännöksi siinä vaiheessa osuuskunta-muotoiseksi jalostamamme ajatuksen. Juuri ennen vuoden 2009 loppua oli kasassa idean perustamiseen tarvittavat seitsemän perustajajäsentä, joista pari yritystä ja loput yksityishenkilöitä. Syntyi Lahden alueen osuuskunta Startti. Vaikka nimessä on Lahti, on se palvellut alkuperäisen tavoitteen mukaisesti työhaluisia laajemmin koko Päijät-Hämeessä heidän työllistymisessään.

Se on antanut kuluneiden vuosien aikana lukemattomille eri-ikäisille ihmisille mahdollisuuden tehdä työtä, jonka he itse hankkivat itselleen ja laskuttavat tekemänsä työn tai tuotteet osuuskunnan kautta yhden Y-tunnuksen alla, ihan verokortilla. Monille on suuri kynnys ottaa yrittäjäriski, mutta työhaluja löytyy. Heidän ei näin tarvitse jäädä työttömänä turhautumaan, kun tekemätöntä työtä on ja ihminen osaa itseään sekä osaamistaan sen verran markkinoida, että pääsee tekemään työtä ja siitä laskuttamaan. Osuuskunnan jäseneksi liittymisen kustannus ei ole este. Koska Startilla on Askon alueella toimisto, jäsenillä on mahdollisuus saada työllistymiseensä ihan henkilökohtaisten tapaamisten muodossakin neuvoja. Se on verraton etu moniin pelkästään sähköisesti tavoitettavissa oleviin osuuskuntiin.  Pitkästä työpanoksestaan Startin toimistossa ansaitsee kiitoksen Laura Jussilainen, ent. Ravantti,  jolle on kertynyt paljon tietoa ja kokemusta, jota jäsenillä on mahdollisuus erilaisissa tilanteissa hyödyntää.

Startti on nyt Päijät-Hämeessä suurimpien työllistäjien joukossa sijalla 36. Sen piirissä on vuonna 2015 työllistynyt 200 henkilöä. Heti sen jälkeen seuraavaksi suurimpana työnantajana tulee mm. Oilon, henkilöstöä 187.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, mitä niin usein olen erilaisissa yhteyksissä korostanut. Kukaan meistä ei ilman kokeilua tiedä mistä pienenä liikkeelle lähtevästä yrityksestä voi syntyä jotain suurta. Ja osuuskunnassa kaikki alat ovat keskenään samanarvoisia. Kantava sana on työ.

Liitän tähän loppuun kappaleen tekstiä ajatuksistani, joilla olen osuuskunnan tarpeellisuutta perustellut marraskuussa 2010. Eli vaiheessa, jossa se on toiminut yhden vuoden.

”Uusien yritysten synnyttäminen on Suomelle, myös Lahdelle välttämättömyys. Osuuskunnan jäsenenä itsensä työllistäminen on yksi polku pienyrittäjyyden syntyyn. Siitä puolestaan on mahdollista syntyä kooltaan kasvavaa ja vahvistuvaa yritystoimintaa, joka puolestaan pystyy tulevaisuudessa palkkaamaan uutta työvoimaa.

Työn tekemisen mahdollisuus on osa ihmisen, useimmiten koko perheen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jokainen meistä valtuutetuistakin tietää sen, että mitä varoja käytämme hyvinvoinnin edistämiseen, säästämme muissa menokohdissa usein moninkertaisesti. Vain uusia keinoja aktiivisesti hakemalla ja niiden eteen työtä tekemällä saamme asioihin korjausta, kehitystä ja uuden syntyä. Sitä kaupungin talous tarvitsee voidaksemme tarjota lain edellyttämät palvelut kuntalaisille.”

Merja Vahter
Lahden kaupunginvaltuutettu, kok

merja.vahter@lh.lahti.fi

 

2 kommenttia . Avainsanat: Työ, työllistyminen, työllistäminen, Päijät-Häme, osuuskunta, Startti, työosuuskunta, työmahdollisuus, Maakunnan suuret työnantajayritykset 2015, Etelä-Suomen Sanomat 30.4.2016,

KILPAILU JALOSTAA

Maanantai 23.2.2015 klo 11:43 - Sari Niinistö

Kilpailu jalostaa

Suomen tietokirjailijoiden tilaisuudessa Lahdessa keskusteltiin 21.2 Jukka-Pekka Pietiäisen johdolla tietokirjallisuudesta. Poliitikkoja haastettiin kertomaan omia näkemyksiämme alan tulevaisuudesta.

Osallistuin tilaisuuteen yhtenä panelistina. Olen sitä mieltä, että kirjat ja kirjasto ovat ihmiskunnan muisti. Elämme murrosaikaa kirjallisuuden osalta maailman nopean digitalisoitumisen kautta. Vaikka elämme teknologian aikaa, se ei saisi mennä tietokirjallisuudessa sisältöasioiden edelle. Tiede ja koulutus perustuvat kirjaan ja tietoon.

Oppiminen ja osaaminen perustuvat motivaatioon lukea ja kirjoittaa ja analysoida saamaansa tietoa. Siksi on syytä kiinnittää huomiota lasten ja nuorten lukutaidon ja motivaation ylläpitämiseen. Lukeminen kasvattaa keskittymiskykyä ja mielikuvitusta ja auttaa hahmottamaan asioita abstraktisti ja kokonaisvaltaisesti. Siksi keskustelu oppimateriaaleista on tärkeää.

Mikä on laadukkaan koulutuksen ja opetuksen taustalla Suomessa? Se on ammattitaitoinen opettajakunta, motivoitunut opiskelija ja laadukas opetusmateriaali. Kaikki nämä asiat muodostavat oppimisen, osaamisen ja koulutuksen perustan. Me emme voi enää säästää näistä seikoista, koska osaaminen on vahvin kilpailuvalttimme maailmassa. Oppimateriaaleihin kuluu esimerkiksi vain n. 1.5 % peruskoulun kuluista. OKM on ehdottanut säästösyihin vedoten, että perusopetuksen ja lukiokoulutuksen oppimateriaalit siirrettäisiin keskitetysti hankittaviksi. Olen sitä mieltä, että kunnissa ja opettajilla tulee olla oikeus valita oppimateriaaleja. Kilpailu jalostaa, myös tietokirjallisuutta ja toimialaa. Osaavilla opettajilla tulee olla vapaus valita oppilaiden kulloisiinkin tarpeisiin parhaiten soveltuvat materiaalit.

Digitaaliset materiaalit ja painettu teksti tukevat toisiaan ja sivistyksen ja osaamisen ylläpitämiseksi opetusmateriaaleista ei kannata karsia. Oppikirja, painettu tai sähköinen, on opetuksen perusta.

Tietoympäristömme muutoksissa opettajiin kohdistuu aina enemmän paineita. Jos jotakin hankintoja keskitetään niin yhdenvertaiset työvälineet ja opetusvälineet opettajille tasa-arvoistaisivat opettajien mahdollisuuksia valita sopivia oppimateriaaleja ja opetusmetodeja erilaisiin tilanteisiin. Olen iloinen siitä, että kokoomuksen strateginen hallitusohjelma korostaa osaamista ja koulutukseen panostamista. Oppimisympäristön uudistusta korostetaan ja valinnaisuuksien mahdollisuuksia. Koulutus on vientivalttimme ja väline myös talouskasvulle.

 

Sari Niinistö, eduskuntavaaliehdokas (kok)

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

YRITTÄJÄÄ EI KANNATA KADEHTIA VAAN KANNUSTAA

Tiistai 20.1.2015 - Sari Niinistö

Luovat hullut ovat kaikkein tärkeimpiä Suomen talouden kannalta, totesi Topi Paananen Namikan huippuseminaarissa Lahdessa. Topi on oikeassa, koska ainoastaan työnteko, innovaatiot, innostus, yrittäminen, riskinotto ja heittäytyminen ovat niitä asioita jotka tuovat mukanaan onnistumisia.

Minä söin lapsuudessani kaurapuuroa ja kuljin siskoni vanhoissa toppahaalareissa, talous oli tiukoilla. Duunari-isälläni oli kuitenkin unelmana oman yrityksen perustaminen. Isäni hyppäsi kaikkien todennäköisyyslaskelmien ulkopuolelle ja  riskeerasi kaiken. Hän lähti kielitaidottomana englantiin haistelemaan rengasalan näkymiä. Olin lapsi, enkä ymmärtänyt tilanteesta muuta kuin että kukaan ei uskonut hänen ideaansa. Hän uskoi ja teki töitä vuorokaudet ympäriinsä. Hän rakensi vuosikymmenten saatossa unelmansa todeksi ja lopulta perheyrityksemme pystyi työllistämään myös muita. Kauppalehdessä oli 1997 artikkeli, jossa todettiin että sijoitettuun pääomaan nähden Niinistön Rengas oli Suomen huippuyrityksiä. Riskinotto, työnteko ja luova hulluus olivat tuottaneet tuloksia. 90-lopulla isäni myi yrityksen ja se toimii edelleen. Yrityksen avulla isä elätti perheensä ja pystyi myös siirtämään verotuksen ja hyväntekeväisyyden kautta hyvää lukuisille ihmisille Suomessa ja ulkomailla.

Yritykselle olisi voinut käydä myös hullusti.  90-luvun laman aikana isäni laajensi yritystään ja otti työntekijöitä. Monelle yrittäjälle kävi tuolloin huonosti. Minulle on jäänyt näistä elämänkokemuksista unelma. Haluan päättäjänä olla vaikuttamassa siihen, että yksinyrittäjien pärjäämistä on tuettava. Innostuksen ja riskinoton ohella yrittäjä tarvitsee mahdollisuuksia toimia. Parasta työllisyyspolitiikkaa on huolehtia toimintaympäristön kannustavuudesta yrityksille. Järkevä yhteisö, osinko ja pääomaverotus ovat osa kokonaisuutta. Lisäksi tarvitaan työmarkkinoiden jouston lisäämistä. On korkea aika miettiä yksinyrittäjien ja pienyrittäjien olosuhteita samalla tavalla kun mietitään palkansaajan ja työntekijän olosuhteita.

Työehdoista pitää voida sopia työpaikoilla nykyistä laajemmin. Sääntelyä ja byrokratiaa tulee keventää niin, että hallinnollinen taakka ei vie pienyrittäjän aikaa ja motivaatiota. Jos unelma ja työnteko eivät kannakaan, tulee yrittäjällä olla mahdollisuus samankaltaiseen sosiaaliturvaan kuin palkansaajalla. Naisvaltaisia pienyrityksiä helpottaisi kovasti vanhemmuuden kustannusten jakaantuminen yhteisvastuullisesti.

Pienyritysten toimintaedellytyksiä tulee kehittää, koska suurin osa työpaikoista synty juuri pieniin yrityksiin. Yrittämiseen tarvitaan motivaatio, mutta myös yhteiskunnan antama mahdollisuus. Siksi yrittäjää ei kannata kadehdia vaan kannustaa. Suomessa eletään nyt vaikeita taloudellisia aikoja. Meillä ei ole varaa menettää kyynisyydelle, turvallisuushakuisuudelle, ulkomaille tai kortistoon yhtään yrityskipinän polttamaa ihmistä. Tarvitsemme jokaisen luovan hullun ja päättäjiä, jotka uskovat mahdollisuuksien tasa-arvoon eivätkä kansalaispalkkaan.

Sari Niinistö, eduskuntavaaliehdokas kok. Lahti

 

Kommentoi kirjoitusta.

TEOT OVAT KAUNEINTA PUHETTA, TEKEMISEN TAVAT RATKAISEVAT

Maanantai 10.11.2014 - Sari Niinistö

Kokoomuksen julkinen kuva on ylimielisempi kuin kertaakaan 2000-luvulla, kertoo puolueiden yhteinen imagotutkimus. Politiikan tekotapa on ratkaisevaa ja maine ja julkisuuskuva ovat yleensä ansaittuja eivätkä irrallisia, toteaa Kokoomuksen entinen puoluesihteeri Taru Tujunen 7.11 TV-haastattelussa.

Politiikan tuulet ovat vaihtelevia ja puolue toisensa jälkeen kokee nousu ja laskusuhdanteita. Milloin kansaan vetoaa Soini, milloin Sipilä, milloin Katainen tai Stubb. Aina kyse ei ole todellisesta asioiden hoitamisen laadusta tai tasosta. Kyse on monesti enemmän tekemisen ja ilmaisemisen tavoista. Kun jokin puolue nauttii ylimielisimmän mainetta, on mielestäni puolueen edustajien syytä katsoa myös nöyrästi peiliin.

Miten ja kenen kasvoilla ja suulla onnistuisimme viestimään asioista rakentavasti, uskottavasti, nöyrästi ja kertoen onnistuneesti kansalaisten parhaaksi tekemistämme ratkaisuista? Mistä ylimielisyyden leima on syntynyt?

Kansalaisten kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen heikentyy, jos politiikan tekemisen tapa on ylimielinen tai tekijät haukkuvat toisiaan ja etsivät toistensa virheitä. On syytä muistaa, että psykologisesti toisten virheiden tai heikkouksien etsiminen on oivallinen tapa yrittää peitellä omia heikkouksiaan. Nälviminen johtaa vastapuolen haluun antaa samalla mitalla takaisin. Aikuisten hiekkalaatikkoleikit eivät mielestäni kuulu poliittiseen toimintaan sen enempää kuin muutenkaan työelämään. Poliittisen toiminnan kulttuuri on viime aikoina saanut mielestäni huolestuttavia piirteitä puolueiden välillä. Kyky toimia asiallisesti ja erilaisia mielipiteitä ja ihmisiä arvostavasti luo pohjan rakentavalle ja asioita eteenpäin vievälle politiikalle.

Erilaisia mielipiteitä pitää pystyä kuuntelemaan ja arvostamaan. Silti pitää rohkeasti edustaa omia näkemyksiään. Yhteisten asioiden hoitaminen on taitolaji, kun politiikan toimijat edustavat erilaista arvomaailmaa ja aatteita. Teot ovat kauneinta puhetta. Pelkät teot eivät kuitenkaan riitä synnyttämään positiivisia mielikuvia, vaan toimintatavat vaikuttavat ratkaisevasti imagoon ja laatuun.

Puolue on kansanliike. Kuitenkin puolueen johdolla, kansanedustajilla ja johtavilla poliitikoilla kunnissa on iso merkitys. He toimivat puolueen julkisina kasvoina ja viestinvälittäjinä. Heidän vastuunsa mielikuvien synnyttäjinä on äänestäjää tai järjestötoimijaa suurempi. Johtajuuden haaste on, että se ei ole vallan tai voiman käyttöä siinä merkityksessä että se erottelisi ihmisiä tavallisiin tai erityisiin. Johtajuuden haaste on minä -tarinan asemasta löytää meidän tarina eli luoda aitoa me-henkeä, jossa ihmiset haluavat sitoutua yhteisiin päämääriin.

Pääministerimme Alexander Stubb toteaa Hämeen Sinituuli lehdessä:"

Kokoomus on hyvä joukkue. Me kunnioitamme kilpailijoita ja teemme politiikkaa suoraselkäisesti." Sellainen kokoomus on toivottavasti seuraavan ylimielisyysgallupin häviäjä ja kannatusmittausten voittaja.

Me emme voi vaikuttaa koskaan muuhun kuin omaan käyttäytymiseemme, toisista ihmisistä tai puolueista emme voi ottaa vastuuta. Meidän on onnistuttava edelleenkin olemaan Suomen uudistajia ja tekemään se oikeilla tavoilla. Sitkeällä työllä, yhteistyöllä ja nöyrällä otteella on maatamme rakennettava vaikeina aikoina. Siten syntyy luottamus, joka on ansaittua, positiivisesti ja asiallisesti.

Sari Niinistö

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

USKO HYVÄN TEKEMISEEN

Maanantai 8.9.2014 - Sari Niinistö

Kirkon toimintaan, hallintoon, talouteen ja päätöksiin vaikuttaminen on jälleen ajankohtaista ja mahdollista. Seurakuntavaalit ovat marraskuussa ja ehdokasasettelu on käynnissä 15.9. saakka. Olisitko sinä kiinnostunut vaikuttamaan siihen, miten kirkko toimii? 

Asettumalla ehdokkaaksi ja äänestämällä voit vaikuttaa. Miten kirkkomme toiminta kehittää, jos ihmiset toimivat hetken mielijohteista kirkosta eroamalla kun vaikka poliitikko Päivi Räsänen lausuu jotain tökeröä? Kirkon toimintaan ja sisältöihin ei voi vaikuttaa kirkosta eroamalla tai jättämällä päätöksenteko muiden tehtäväksi.

Miksi seurakuntavaaleihin sitten kannattaa osallistua? Seurakunnissa painitaan samankaltaisissa tilanteissa kuin kunnissakin. 

Taloushaasteet ja rakennemuutokset, seurakuntien yhdistymiset ja kiinteistöjen kohtalot puhuttavat päättäjiä seurakunnissa. Nämä ovat niitä puitteita, joiden kehyksissä se tärkein eli toiminnallinen sisältö tuotetaan. Ja se on lähellä tavallisen ihmisen ja seurakuntalaisen arkea. Kaste, lasten kerho- ja leiritoiminta, rippikoulu, vihkiminen, hautajaiset, diakoniatyö, perheneuvonta, ikäihmisten tukeminen ja auttaminen ja kansainväliseen auttamiseen osallistuminen ja kannustaminen ovat niitä konkreettisia hyvän tekemisen muotoja, joita kirkko tuottaa. On tärkeää olla vaikuttamassa siihen, että seurakunnan toiminnan ydin eli  ihmisten kohtaaminen, yhteisöllisyys, toivon ja valon sanoman saattaminen ihmisille säilyy seurakunnan perustehtävänä. Kirkon tehtävä on kulkea hätää kärsivien rinnalla ja toimia arvoyhteisönä yhteiskunnassamme. Suvaitsevaisuus, erilaisuuden hyväksyminen ja armon sanoman välittäminen ovat kirkon toiminnassa merkittäviä asioita. Tapahtuuko näin, sinä voit olla vaikuttamassa. Kirkko on seurakuntalaistensa näköinen ja siksi ei ole yhdentekevää kuka kirkon asioista on päättämässä.Nuorten ja nuorten aikuisten saaminen mukaan päätöksentekoon ja toimintaan on kirkolle suuri haaste. Toimintatapojen on uudistuttava, kirkon perussanomaa silti hukkaamatta.

Koen tärkeänä, että moniarvoisessa yhteiskunnassamme seurakunnissa ja seurakunnan on lupa välittää omaa uskontoamme  ja sen arvopohjaa selkeästi. Koti, uskonto ja isänmaa eivät ole menettäneet merkitystään moniarvoisessa, globalisoituneessa maailmassa. Oman kulttuuri- ja arvopohjamme kautta voimme arvostaa ja kunnioittaa myös toisin ajattelevia. Asetu siis ehdokkaaksi, äänestä osallistu ja vaikuta seurakuntavaaleissa. Ei ole yhdentekevää, millainen iltarukousta lastesi lapset tulevaisuudessa rukoilevat.

Sari Niinistö, kirkkovaltuuston jäsen ja kokoomuksen kirkollisvaltuuskunnan jäsen

Sari Niinistö

050 - 4443700

sari@sariniinisto.fi

www.sariniinisto.fi

Kommentoi kirjoitusta.

OPPIMISEN PAKOSTA OPPIMISEN MAHDOLLISTAMISEEN

Keskiviikko 27.8.2014 klo 11:17 - Sari Niinistö

Krista Kiuru (sd) ja demarit on ajamassa innokkaasti oppivelvollisuusiän nostamista vuodella. Ajatus on lähtökohdiltaan kannatettava. Nuori saa peruskoulun jälkeen tiedot ja taidot, jotta hän löytäisi paikan työmarkkinoilla ja voisi olla osa osallistuvaa yhteisöä. Miksei kokoomuksessa, sivistyspuolueessa, ei ainoastaan taputeta asialle? Siksi, koska valittu keino on huono, jos oppivelvollisuuden nostamisella tavoitellaan syrjäytymisen estämistä. 

Koulutuspaikan saanut nuori ei sitä välttämättä arvosta vaan laiminlyö itseään tarjotuista mahdollisuuksista huolimatta. Syrjäytyminen on monesti enemmän sosiaalista, osattomuutta, ulkopuolisuutta ja myös persoonallisuuteen ja yksilöön liittyvää ulosjäämistä. Se voi olla avuttomuutta, kyvyttömyyttä tarttua mahdollisuuksiin, välinpitämättömyyttä, joka johtaa päihteiden käyttöön ja rikollisuuteen. Oleellista on sytyttää nuoressa intohimo ja motivaatio oppimiseen. Huonosti kouluun ja opiskeluun motivoituneen nuoren motivaatio ei parane sillä, että hänet pakotetaan tekemään asiaa, josta hän on jo aikaisemmin kieltäytynyt.

Oppivelvollisuusiän nostamiseen on varattu 15milj euroa. Todellisista kustannuksista on monenlaisia laskelmia ja nostamisen kustannukset todennäköisesti olisivat huomattavasi korkeammat. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan korkeintaan 14 % oppivelvollisuusiän noston kustannuksista kohdistuisi syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin. Kokoomus on sivistyspuolue ja sen arvoihin kuuluu heikoimmista huolehtiminen. Syrjäytymisen ehkäisyyn on panostettava, mutta mielestäni se on tehtävä yksilöt huomioiden eikä oppivelvollisuusiän nostamisen kaltaisilla patenttiratkaisuilla. Koko uudistus pitäisi kyseenalaistaa. Voitaisiinko rahat käyttää paljon tehokkaammin ja tehdä tehokkaampaa koulutuspolitiikkaa muilla tavoin?

Opettajien ammattijärjestö OAJ on ottanut kantaa uudistukseen ja heitä kannattaakin kuunnella. OAJ korostaa sitä, että resurssit tulisi voida kohdentaa niille oppilaille jotka eniten tukea tarvitsevat ja eivät ole hakeneet tai päässeet toisen asteen koulutukseen. Perusopetuslain tavoitteisiin kuuluu kuuluu se, että nuoren pitää saavuttaa toisen asteen opintojen kelpoisuus.

Mitä merkitsisi oppimisen pakosta siirtyminen oppimisen mahdollistamiseen? Se tarkoittaa lapsen ja nuoren kasvatusta ja itsetunnon tukemista jo varhaisista vuosista alkaen. Se tarkoittaa koko koulutusjärjestelmän uudelleen arvioimista. Se tarkoittaa varhaista, yksilöllistä puuttumista lapsen ja nuoren elämässä. Se merkitsee etsivää nuorisotyötä, toimivaa oppilashuoltoa, perhetyötä ja perheiden tukemista. Se merkitsee tehokasta päihdetyötä ja kykyä katkaista välinpitämättömyyden ja rikollisuuden kierre nuoren elämässä. Käytännössä se on tarkoittaa riittävää määrää välittäviä aikuisia oikeissa nivelkohdissa nuoren elämässä. Se tarkoittaa opettajien ja kaikkien kasvattajien kouluttamista, pienempiä ryhmäkokoja opetukseen ja vanhempien ja kasvattajien saumatonta yhteistyötä. Näillä eväillä rakentuu oppivelvollisuusiän nostoa tehokkaampi turvaverkko syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.

Peter Johnson ja Pasi Sahlberg ottavat aiheeseen HS:ssä kantaa. Heidän mielestään näköalattoman koulutuspolitiikkamme sijaan tarvitsemme kokonaiskuvan suomalaisen peruskoulun nykytilasta ja vision sen rohkeasta uudistamisesta. Esitetty oppivelvollisuuden laajentaminen on koulumaailman isojen haasteiden rinnalla merkityksetöntä ja turhaa. 

Heidän mielipiteeseensä on helppo yhtyä.

Sari Niinistö (kok.)

Sari Niinistö

050 - 4443700

sari@sariniinisto.fi

www.sariniinisto.fi

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

ETHÄN HÄPEÄ OLLA INNOSTUNUT

Keskiviikko 9.7.2014 - Sari Niinistö

Susanna Rahkamo puhui Suomi-Forumissa Lahden Sibelius-talolla  intohimosta työssä, organisaatiossa ja johtamisessa. Miten sytymme  palamaan? Innostuminen synnyttää energiaa. Intohimo sytyttää.  Innostaminen, innostuminen, innovointi ja intohimo vievät eteenpäin.  Intohimo ohjaa ihmistä omiin huippusuorituksiinsa osana yhteisöä ja  parhaat johtajat innostavat myös muita. Tavalla, jolla suhtaudumme  asioihin yksityiselämässä, työyhteisössä ja harrastuksissa on väliä.

Iltapäivälehti otsikoi Paula Koivuniemen elämästä kertovan jutun: " Intohimo ohjaa elämääni".  Eräs rouva kritisoi näkemäänsä: "Että  lehden kanteen laitetaan tuollaisia asioita, kyllä naiset nykyään  kehtaavat" Intohimossa on kyse on elämänasenteesta ja voimakkaasta  halusta. Intohimo on enemmän kuin seksuaalinen voima. Intohimo on  hyvinvointia, aitoa kiinnostusta ja uskallusta konkretisoida oman  elämänsä unelmia.

Intohimo on välinpitämättömyyden vastakohta. Intohimon varaan voidaan  rakentaa myös Suomen tulevaisuutta, koska yhteiskunta on ihmisten ja  heidän sisäisen käyttövoimansa summa.  Monet filosofit pitävät  intohimon ja innostuksen käsitettä yhtenä erittäin keskeisenä asiana  osana ihmisen hyvinvointia ja myös talouskasvua. Lauri Järvilehto on  kirjoittanut paljon intohimosta ja sen merkityksestä. Hän toteaa, että  intohimo ei ole kiva pikku lisä, joka voidaan lätkäistä muuten harmaan  arjen päälle. Intohimo on keskeisintä inhimillisen hyvinvoinnin ja  tuottavuuden käyttövoimaa. Intohimolla on siksi paljon merkitystä.  Lauri Järvilehto puhuu myös mielenkiintoisella tavalla sisäisen  motivaation talousvaikutuksista. Hänen mukaansa sisäisen motivaation  talousvaikutukset ovat niin suuret, että jos sisäisesti motivoidusta  työstä, kutsumustyöstä, tulisi suomalaisen työn normi, olisi  kestävyysvajekin pian historiaa. Järvilehdon mukaan Harward Business  Review"n esittämä innostuksen synnyttävä 16%  tuottavuusnousu  riittäisi todennäköisesti selvittämään bkt-haasteet. Lisähyötynä  saadaan muita positiivisia asioita, kun innostuneet ihmiset alkavat  puuhata yhdessä.

Innostunutta ihmistä pidetään suomalaisessa jäykähkössä kulttuurissa  helposti outona tai lapsellisena. Oman tien kulkijoita, intohimoisia  puurtajia ja omalla tavallaan menestyneitä myös kadehditaan. Ihmiset,  jotka antavat intohimon ohjata elämäänsä elävät kuitenkin  laadukkaasti. He tekevät niitä asioita, jotka tekevät elämän  mielekkääksi. Ihminen voi olla inspiroitunut, innostunut ja  intohimoisen omistautunut työlleen ja tekemiselleen tehtävästä  riippumatta. Ei tarvitse olla muusikko, urheilija, taiteilija tai  johtaja antaessaan kaikkensa. Tutkimusprofessori Jari Hakanen on  lanseerannut käsitteen työn imu. Työ kuin työ voi olla innostava, jos  ihminen löytää oikean tavan suhtautua siihen.

Innostuneet ovat monille suunnan näyttäjiä. Uskon, että ihmisen  hyvinvoinnin, talouskasvun, oman elämän menestyksen tai selviämisen  taustalla ovat vahvoina inspiraatio ja intohimo. Haluan uskoa kuten  Lauri Järvilehto - ihminen ei tarvitse tutkintoaan vastaavaa työtä  vaan intohimoaan vastaavaa työtä. Taloustieteen nobelisti Edmund  Phelpson on puhunut joukkokukoistuksesta. Itsensä toteuttaminen,  henkilökohtainen kehittyminen ja merkityksellisyyden tunne on tärkeä  osa ihmiskeskeistä talouskasvua ja "joukkokukoistusta".

Intohimosta on hyvä syttyä. Syttyneitä ei kannata kadehtia eikä  paheksua. Tarvitsemme ihmisinä ja kansakuntana omia  huippusuorituksiamme ja yhteistyötä innostuneiden ihmisten kanssa.

Sari Niinistö
sari@sariniinisto.fi
www.sariniinisto.fi

Kommentoi kirjoitusta.

PAREMPI EUROOPPA

Perjantai 9.5.2014 - Sari Niinistö

Parempi Eurooppa

Tänään vietetään Eurooppa-päivää. Sillä, miten Euroopassa menee on  suora yhteys siihen, miten meillä Suomessa menee. Millainen on  Euroopan paikka maailmassa? Millainen on Suomen paikka Euroopassa?  Vaikuttamisen paikka on meillä jokaisella. Konkreettisesti  suomalaisiin ja eurooppalaisiin asioihin pääsee vaikuttamaan parin  viikon kuluttua olevissa EU-vaaleissa. Joko sinä olet valinnut oman  ehdokkaasi?

Äänestysprosentti on jäänyt viime vaaleissa valittavan alhaiseksi.  Minkä vuoksi - sitä voi vain arvailla. Olen  kuullut perusteina  äänestämättä jättämiselle, että asiat koetaan etäisiksi tai politiikka  ei kiinnosta. Luottamus vaikuttajiin on kadonnut tai ehdokkaita ei  tunneta. Tosiasia on kuitenkin se, että parempi Eurooppa tarvitsee  ihmisiä, jotka haluavat, osaavat ja uskaltavat vaikuttaa ja edistää  Suomen ja suomalaisten etuja. Äänestämättä jättäminen on vahva  kannanotto. Silloin antaa muiden päättää omista asioistaan. Silloin ei  mielestäni ole myöskään oikeutta valittaa tai kritisoida vallitsevia  olosuhteita. Eristäytymällä voi kuvitella säilyttävänsä hyvinvointia,  mutta tuolta ajattelulta puuttuu todellisuuspohja.

Euroopan yhdentymisen tavoite on ollut rauha, vakauden vahvistaminen  ja kansalaisten hyvinvointi. Kasvu rakentuu yhteistyöllä,  yrittämisellä ja kokemuksien vaihtamisella. Kokoomuksen  ehdokaslistalla on huikean hieno joukko ihmisiä, jotka ovat  sitoutuneet toimimaan yhteiseksi hyväksemme. Ehdokkaisiin pääsee  tutustumaan mm. sivustolla eurovaalit.kokoomus.fi. Osa ehdokkaista on  kokeneita europarlamentaarikkoja, osa kotimaan politiikassa ja/tai  työelämässä ansioituneita ihmisiä.

Äänestämättä jättäminen ei koskaan ole vaihtoehto. Jokaisen meistä  velvollisuus on äänestää. Jokaisen meistä on velvollisuus välittää  isänmaastamme, Euroopasta, lapsistamme ja tulevaisuudestamme. Parempi  kotikunta, parempi Suomi ja parempi Eurooppa syntyvät ainoastaan  tekemällä.  Anne-Mari Virolainen toteaa: "Pelkän puhumisen sijaan  kääritään hihat ja keskitytään tekemiseen." Petri Sarvamaan mielestä  EU:n pitää tehdä vähemmän mutta parempaa."  Sirpa Pietikäinen toteaa :  "Uskon, että ihmiset voivat tehdä maailmasta paremman niin  halutessaan. Olemme lapsillemme velkaa elinkelpoisen maapallon."   Tehdään siis yhdessä seuraavissa vaaleissa äänestysennätys ja annetaan  vahva vaikuttamismahdollisuus ihmisille, jotka haluavat olla tekemässä.

Sari Niinistö
sari@sariniinisto.fi
www.sariniinisto.fi






Kommentoi kirjoitusta.

MUSIIKKITEATTERISTA

Tiistai 11.2.2014 - Susanna Norja

Blogikirjoituksen kirjoittajana edustan omaa, en puolueen tai paikallisen Kokoomuksen mielipidettä, kuten sivuillammekin todetaan.

Musiikkiteatterikoulutusta aiheena voi katsoa monelta kantilta, ja hyvinkin laaja-alaisesti. Blogikirjoituksen tavoite on olla tiiviisti rajattu, tiettyyn näkökulmaan keskittyvä kirjoitus, joka pohjautuu useimmiten mielipiteeseen. Kapea-alainen se voi siis olla, jos lukijana haluaa lukea asiantuntijatekstiä kaikki mahdolliset faktat huomioiden.

Tässä blogissa näkökulmani lähinnä vastalauseena yleiselle surkuttelulle ja juuri sille kysymykselle "kuinka Lahden nyt käy" on se usein huomiotta jätetty opetuksen laatu. Korkeakouluopiskelijoiden asioiden parissa vuosina 2009-2012 työskennelleenä voin sanoa perehtyneeni melko hyvin laatuasioihin juuri opetukseen liittyen. Uskonkin vakaasti, että tällä ratkaisulla on näissä olosuhteissa paremmat tulokset laadun suhteen, varsinkin tässä kaupunkimme talouden tilassa, kun säästöjä on tehtävä ja etenkin koulutuksesta tingitään.

Siinä olen ihan samaa mieltä, että jos Lahti olisi yliopistokaupunki vaikuttaisi se moneen asiaan positiivisesti. Autuaaksi se ei kaupunkimme tilaa tekisi, ja on sekin tavallaan väärä viesti nuorisolle, että nykyistä korkeakouluamme, 2. asteen opinahjojamme ja muita koulutusmuotoja tavallaan väheksytään sillä, että korostetaan yliopiston tarpeellisuutta, joka kuitenkaan valtiomme tasolla ajateltuna ei ole tarpeen. Pitäisi myös iloita ammattikorkeakoulutuksen säilymisestä Lahdessa. Ei sekään ole kuitenkaan mikään itsestäänselvyys kun ajatellaan, että jo useamman vuoden ajan on ollut tavoitteena vähentää kouluja ja toimipisteitä.

Mutta tämä on todellakin minun oma mielipiteeni, aivan kuten sinulla kommentissasi oli oma mielipiteesi. Lahtelaiset räppärit on huippuja, ja toivottavasti moni muukin lahtelainen pääsisi samaan.

With all respect,

Susanna Norja

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

LAHTI ON MEIDÄN JA ME OLEMME LAHTI - PIENI POSITIIVINEN AJATUS MUSIIKKITEATTERIN SIIRTYMISESTÄ

Torstai 9.1.2014 - Susanna Norja

Lahti on meidän ja me olemme Lahti – pieni positiivinen ajatus musiikkiteatterin siirtymisestä

Lahti on jännä kaupunki. En tiedä mistä se johtuu, mutta täällä moni ottaa asiat kovasti itseensä. Varmaan muuallakin, mutta täällä se nousee aktiivisesti esiin monessakin paikkaa. Milloin taistellaan lehtien mielipidepalstoilla, milloin on vihaajat Näppiksellä pahoittamassa mieliään ja milloin miekkaillaan sanallisesti sosiaalisen median ryhmissä. Kaikesta. Toisaalta onhan se kiva, että Lahti kaupunkina on meille niin tärkeä, että sitä koskevat asiat otetaan helposti itseensä. Lahti on meidän ja me olemme Lahti. Harvassa kaupungissa on tällaista yhteenkuulumisen tunnetta tarjolla.

Välillä kuitenkin ajatellaan sitä omaa napaa, tai siis kaupungin napaa aivan liian kapea-alaisesti. Näin esimerkiksi musiikkiteatterikoulutuksen suhteen. Kyseinen koulutushan päättyy Lahdessa ja siirtyy Jyväskylään. Mielestäni todella osaaviin käsiin (t: JAMKin opiskelija, entinen opiskelijakunta-aktiivi ja työntekijä). En sano, etteikö Lahdessakin olisi ollut yhtälailla osaavat kädet, totta kai oli. Mutta kyse ei ole pelkästään yhdestä koulutusohjelmasta. Kyse on kokonaisuuksista, järkevästä (lue: kustannustehokkaasta) tiivistämisestä ja ennen kaikkea laadusta. Täällä itketään asiaa häpeäpilkkuna. Joo, voi olla, ettei aikanaan koulutuksen säilymisen puolesta taisteltu riittävästi tai ettei kaikki mennyt aivan niin kuin päiväunissa. Sitä on kuitenkin nyt turha murehtia, tehty mikä tehty ja mennyttä ei takaisin saa. Luopumisen tuska taitaa olla se suurin haaste monelle. Koulutuksesta ei haluta luopua, koska se on ollut yksi menestyneimpiä aloja mitä valmistuneiden suoraan työllistymiseen tulee. Koulutus on ammentanut luovuutta ja kulttuurillista taidetta kaupunkiimme niin teatterin kuin muiden esitysten kautta. On ollut hienoa, että meillä Lahdessa syntyy mystisen upeaa taidetta. Ja nytkö se loppuu? Miten käy opiskelijoiden?

Ei mitenkään. Koulutus jatkuu toisella paikkakunnalla, jossa musiikin koulutuksen jatkuminen oli Lahden lailla vaakalaudalla. Sen puolesta taisteltiin ja lopulta koulutus saatiin pysymään Jyväskylässä. Ja sen vuoksi Lahdesta koulutus siirrettiin heille, koska onhan se nyt fiksumpaa kouluttaa saman alan ihmisiä yhdessä paikkaa sitoutuneesti ja suurella panoksella, kuin kouluttaa kourallinen siellä ja kourallinen täällä. Kyllähän sen nyt ihan maalaisjärjelläkin tajuaa, että näinä talousaikoina ei hajautetussa koulutuksessa olisi voitu opetuksen laatuun panostaa mitenkään. Opettajien määrä olisi varmasti jäänyt vajaaksi, kun nyt Jyväskylässä useamman musiikin koulutusohjelman opettajan ammattitaitoa voidaan jakaa kaikkien kesken. Opiskelijat saattavat lopulta saada jopa laajemman oppimiskokemuksen mitä kuuna päivänään olisi voitu tarjota musiikkiteatterikoulutuksen jatkuessa Lahdessa. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että koulutus jatkuttuaan Lahdessa olisi enää ollut yhtä menestynyt, ihan vain taloussyistä. Mielestäni se mikä on tärkeintä, on opiskelijoiden saama koulutus ja erityisesti sen koulutuksen laatu. Se on keskusteluissa mielestäni unohdettu täysin, sillä kysymykset ovat luokkaa ”Mitä hyötyä tästä on Lahdelle?”.

Lahti on kulttuurikaupunki jatkossakin. Ei meidän teatterit ja konserttitalot mihinkään katoa tämän koulutuksen siirtymisen vuoksi. Ammattilaisethan täällä jatkossakin tekevät työtään. Ja jos mietitään sitä opiskelijoiden käyttämistä erilaisissa produktioissa niin tuskinpa sekään tapa mihinkään katoaa. Ei kaikille harjoittelupaikkoja Jyväskylästä löydy, ja monet etsivät niitä muualta. Kotikonnuiltaan tai muuten kiinnostavista kaupungeista ja projekteista. Teatteri-, musiikki- ja ylipäätään minkä tahansa taiteen lajin ihmiset, myös jo pitkän uran tehneet ammattilaiset kulkevat aina mielenkiintoisten projektien perässä. Enää kysymys onkin siitä, onko Lahdella tarjota kiinnostavia paikkoja myös jatkossa opiskelijoille ja valmistuneille, ja onko siihen myös muita tekijöitä (kuten asuminen) ajatellen puitteet kunnossa. Ja onhan Lahden Kansanopistossa edelleen teatterilinja, jonka opiskelijat varmaan tulevat jatkossakin olemaan osana lahtelaista kulttuurituotantoa.

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »