Kohti eurokriisin ratkaisua

Perjantai 16.12.2011 klo 22:07 - Niina Pautola-Mol

5.12.2011

Näin Suomen itsenäisyyspäivän tienoolla moni varmasti palaa ajassa taaksepäin ja tuntee kiitollisuutta siitä, että saamme elää itsenäisessä Suomessa. Vallitsevan talouskriisin keskellä Suomen itsenäisyys tuntuu erityisen merkittävältä. Talouden kehitys muuttuu suhdanteiden myötä, mutta Suomen itsenäisyys on ja pysyy. Onneksi.

Komissaari Rehn sanoi viime viikolla, että euroalueen kohtalo ratkeaa lähipäivinä. Talouden hallintaa on vahvistettava ja kriisin leviäminen on saatava hallintaan.  Tulevaan EU huippukokoukseen kohdistuu suuria odotuksia. Keväällä 2010 Kreikan ensimmäisestä pelastuspaketista alkanut kilpajuoksu markkinoiden kanssa on saatava päätökseen. EU-maiden päämiehet, euromaiden valtiovarainministerit, EU-instituutiot, virkamiehet ja naiset, ovat tehneet hurjasti töitä, kelloon katsomatta, heikommassa asemassa olevien jäsenmaiden auttamiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi euroalueelle. Lukuisista avustustoimista huolimatta markkinat eivät ota rauhoittuakseen. Viimeksi tänään (5.12.) luottoluokittaja S&P varoitti korkeimman luottoluokituksen omaavia euromaita, Suomi mukaan lukien, mahdollisista luokitusten laskusta, mikäli euroalueen kriisin ei saada ratkaisua. Myös toinen luottoluokittaja Moody’s varoitti hiljattain mahdollisista valtionlainojen luottoluokitusten laskuista lähitulevaisuudessa. Tukea saaneiden euromaiden  (Kreikka, Irlanti ja Portugal) lisäksi markkinoiden epäilykset ovat viime aikoina kohdistuneet erityisesti Italiaan, Espanjaan ja Ranskaan. Eikä ihan syyttä.

Euroalueen velkaisuusaste suhteessa kokonaistuotantoon jatkaa kasvuaan. Keskimääräinen velkaisuusaste nousee komission syysennusteen mukaan ensi vuonna 90 prosenttiin BKT:stä. Velkaantuneimpia euromaita ovat tällä hetkellä Kreikka (163%), Italia (121%), Irlanti (108%) ja Portugali (102%). Niin velanhoidon kuin työllisyydenkin kannalta huonoa on se, että keskimääräisen talouskasvun ennustetaan pysähtyvän tänä vuonna. Ja ensi vuonnakin kasvun odotetaan jäävän vaatimattomaksi, euroalueella vain 0,5 ja koko EU:ssa 0,6 prosenttiin.

Marraskuun lopussa kokoontunut Euroryhmä päätti seuraavan lainaerän maksamisesta Kreikalle. Näin ainakin sen tulisi selvitä joulukuun maksuvelvoitteista. Myös väliaikaisen vakausvälineen (ERVV) vahvistaminen etenee. Mutta tiedossa on, etteivät nämä toimet riitä. Kreikassa, Italiassa ja Espanjassa on uudet hallitukset, odotukset ovat korkealla, mutta sitoutuminen uudistuksiin ja niiden toimeenpano jää nähtäväksi. Keskustelua käydään myös Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n sekä Euroopan keskuspankin roolien vahvistamisesta. Saksa ja Ranska suunnittelevat uutta vakaussopimusta ja integraation tiivistämistä, ainakin jollain kokoonpanolla. Käytännössä tämä saattaisi merkitä entistä automaattisempia sanktioita ja lakiin kirjattua velvoitetta rajoittaa velkaisuutta sekä pysyvän vakausmekanismin käyttöönottoa suunniteltua aikaisemmin. Saksan valtiovarainministerin Schäublen mukaan integraation tiivistäminen euroalueen kesken ja sopiminen julkisen talouden tiukemmista säännöistä vahvistaisivat vakautta.

Talouden hallinnan tiivistäminen oli esillä myös viime viikon Ecofin –neuvostossa, missä komissio esitti uusia ehdotuksiaan euroalueen toiminnan tehostamiseksi. Tavoitteena on entisestään tehostaa talouden seurantaa maissa, joilla on liiallinen julkisen talouden alijäämä tai joilla on suuria rahoitusvaikeuksia. Komissio selosti Ecofin –neuvostossa myös ehdotuksiaan ns. eurobondeista. Erityisesti Saksa, Suomi ja Hollanti ovat toistuvasti vastustaneet velkojen yhteisvastuuta ja eurobondeja. Niiden avulla tuskin ratkaistaan ylivelkaantumisen ongelma. Talouskuria noudattaneiden maiden ei tulisi joutua vastuuseen kriisimaiden veloista.  Tämä kukin vastaa omista veloistaan –periaate on selvästi kirjattu jo EU:n perussopimukseen. Eurobondeihin liittyy myös ns. moraalikadon ongelma: ne eivät välttämättä kannustaisi ylivelkaantuneita maita julkisen talouden kuriin ja uudistuksiin, jotka ovat välttämättömiä julkisen talouden vakauden kannalta. Aihe on vaikea eikä viimeistä sanaa sen suhteen ole vielä sanottu.

Paljon tuntuu olevan tekeillä euroalueen vakauden palauttamiseksi. Ja syystäkin. Euro on yksi Euroopan historian suurimmista hankkeista, jonka nurjin puoli on näyttäytynyt vasta viimeisten parin vuoden ajan talous- ja velkakriisin yhteydessä. Mitään yhtä yksittäistä ratkaisua tuskin löytyy. Enneminkin, se tule muodostumaan useista eri toimista, joista osan toteuttaminen, esim. perussopimuksen mahdollinen muuttaminen vie enemmän aikaa. Mutta pakon edessä yleensä venytään niihin parhaimpiin suorituksiin. Ja luotan siihen, että ratkaisut löytyvät tälläkin kertaa. Oli tulevan huippukokouksen lopputulos mitä hyvänsä, viime kädessä kyse on sopimuksista. Hiukan mietityttää se, miten takaamme sen, että uusia sääntöjä noudatetaan, kun vallitsevienkin sopimusten kanssa on ollut tekemistä, erityisesti vakaus- ja kasvusopimuksen osalta.

Mutta EU:n ja euroalueen vaikeuksista huolimatta olisi suuri vahinko olla vain sivustaseuraaja. Koko EU-integraatioprosessin keskeinen ideahan on ollut yhdistää, ei hajauttaa. Ja siinä projektissa Suomenkin kuuluu olla mukana.

Niina Pautola-Mol

KTT