Maalaiskylien identiteetti

Sunnuntai 5.9.2010 klo 19:24 - Merja Vahter

Viime viikkojen ja kuukausien aikana on käyty tavallista vilkkaampaa keskustelua suomalaisen maalaisympäristön kohtalosta. Siihen on innostanut omalta osaltaan UusiKunta-selvitysten virittämä jännite pienempien kuntien kohtalosta. Koska Päijät-Hämeen kaikki kunnat ovat omine ominaisuuksineen arvokkaita, olen pyrkinyt osallistumaan tilaisuuksiin, joissa pohjatietoa ja alustuksia keskusteluille on ollut mitä erilaisempien alustajien toimesta.

Perjantaina 3.9. alkoi Vääksyn Tallukassa kaksipäiväinen Voimistuvat kylät -kampanjan "Kylät ja uusiutuvat identiteetit Päijät-Hämeessä"- seminaari. Sinne oli ilmoittautunut pitkälti toistasataa toimijaa eri tahoilta. Alustuspuheenvuoroja oli alueen historiasta ja ilmiöistä, identiteetin merkityksestä, paikallisen identiteetin näkyvyydestä ja yhdistymisen UusiKunta/maaseutuvaikutusten arvioinnista, kylästä pienimpänä alueyksikkönä ja alueellisen vaikuttamisen vaihtoehdoista sekä paljosta muusta.

Useammassa kuin yhdessä alustuksessa nousi esiin pelko siitä, että Lahti jyräisi pienemmät kunnat kylineen päivineen. Lahtelaisena päättäjänä minun on vaikea tunnistaa tätä näkemystä. Johtuneeko sitten siitä, että itse olen aina arvostanut alueellista monimuotoisuutta pikemminkin rikkautena kuin uhkana. Uskallan väittää, että edes lahtelaisesta näkökulmasta ei olla lähdetty UusiKunta-selvitykseen itsekkäästi ajatellen ainoastaan Lahden tulevaa menestystä. Kyse on ollut ja on paljon laajemmasta menestymisen ja palvelujen varmistamisesta.

Sanonta joka seminaarissa myös toistui oli, Lahti tekee sitä tai Hollola tekee tätä. Ei tee. Ihmiset tekevät tai jättävät tekemättä, on sitten kyse kuntalaisista, päättäjistä tai virkamiehistä. Kunta ja mielikuva keskinäisestä arvostuksesta muodostuu meidän ihmisten puheista ja teoista, kuinka kohtelemme toisiamme ja  puolustamiamme asioita. Olen pahoillani siitä, että tämä prosessi on osoittanut, kuinka suurena peikkona tai uhkana Lahtea eli lahtelaisia pidetään joissakin pienemmissä ympäristökunnissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suivalan kartanon maisemaa Kärkölässä   Kuva: Merja Vahter 

Omalta osaltani ainakin voin vilpittömästi sanoa, että arvostan suuresti kaikkia Lahtea ympäröiviä maalaiskuntia. Niiden kylät ihmisineen ovat tehneet vuosikymmenien saatossa vähintäänkin yhtä arvokasta työtä kuin kaupungeissakin. Käsitys siitä, että kuntien ja kylien hienot maisemat metsineen, vehmaine peltomaisemineen tai rantoineen häviäisivät jonnekin mahdollisen suuremman kuntakoon yhteydessä, on vieras. Ne säilyvät tai säilyisivät uudessa yhteisessä kunnassakin aivan samalla tavalla, ellei peräti vielä paremmin, kuin kaupunkien infra.

Kärköläläisten puheissa tulee parhaiten esille se, kuinka he, omissa silmissään, ovat nähneet UusiKunta-selvitystyön osoittaneen suuremman kuntarakenteen tulevaisuutta vahvistavaksi. Kaikki voimme olla varmasti yhtä mieltä siitä, että juuri Kärkölä on yksi kauneimmista ja idyllisimmistä alueista. Tulee myös sellaisena säilymään, suurenevasta kuntakoosta riippumatta.

Asukkaiden elinoloja ja palveluita varmistaakseen päättäjät tästä joutuvatkin päättämään. Tulevaisuudessa, kun tämän ajan prosessia eri tahoilla tarkastellaan, tullaan pöytäkirjoja tarkastellessa katsomaan, miten me kukin päättäjä kussakin kunnassa olemme nyt tässä vaiheessa tämän asian osalta äänestäneet. Kuntalaisten selän taakse emme siinä pääse, vaan vastuun tekemisistämme sen suhteen kannamme me itse, niin hyvässä kuin huonommassa loppu tulemassa.

Toivon hartaasti, että oma näkemykseni siitä, että yhdessä olemme enemmän ja vahvempia vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, osoittautuu tulevien sukupolvien silmissä oikeaksi. Hyvään lopputulokseen voidaan päästä vain sillä, että luotetaan muiden vilpittömyyteen rakentaa asioita kuntien ja niiden asukkaiden yhteiseksi hyväksi, olemme sitten maaseudun tai kaupunkien ihmisiä.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

 

Seurakuntavaaleihin valmistaudutaan

Lauantai 28.8.2010 klo 0:36

Kaikkia Hämeen piirin kuntia, kuten koko Suomea koskeva asia syksyn aikana ovat seurakuntavaalit, jotka pidetään 14.-15.11.2010.

Kokoomus on lähtenyt rakentamaan ehdoslistoja teemalla Kuunteleeko kirkko? Hyvin valittu nimi listalle, koska se noudattelee samaa linjaa kuin muutkin vaalimme viime aikoina. Haluamme kuulla mitkä asiat ovat kuntalaisille, suomalaisille ja tässä tapauksessa seurakuntalaisille tärkeitä. Seurakuntien luottamustoimissa päätetään meille kaikille tavallisille ihmisille tärkeistä asioista. On tärkeää, että listoille löydetään ehdokkaitta eri ikäluokista, ammattiryhmistä sekä erilaisissa elämäntilainteissa elävistä perheellisistä, "sinkkuna" eläviä unohtamatta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaikissa seurakunnissa on ehdokaslistat seurakuntaneuvostoa sekä kirkkovaltuustoa varten. Kirkkoneuvoston edustajat valitaan myöhemmin vaaleissa valituiksi tulleista eri ehdokaslistojen edustajista. Lahdessa yhteinen kirkkovaltuusto koostuu neljän eri seurakunnan jäsenistä, samoin kirkkoneuvosto. Seurakuntaneuvosto sen sijaan valitaan jokaiseen seurakuntaan Keski-Lahteen, Launeelle, Joutjärvelle ja Salpausselälle omansa.

Näissä vaaleissa pääsevät ensimmäistä kertaa äänestämään myös nuoret, jo 16 vuotta täyttäneet. Ehdokkaiden sen sijaan tulee olla täysi-ikäisiä eli vähintään 18 vuotiaita. Nuoria toivotaankin löytyvän ehdokkaiksi runsaasti, koska heidän sanansa tulee siten parhaiten kuulluksi kirkollisista asioista päätettäessä. 

Keski-Lahden seurakuntaneuvoston nykyisen luottamushenkilöt päättivät tehdä kirkolliset luottamustoimet tutummiksi ihmisille olemalla seurakuntavaalien merkeissä Lahdessa syyskuun markkinapäivänä, 1.9. kello 8.00-15.00 välisen ajan torilla. Teltalla on tarkoitus kertoa seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston tehtävistä, kokoontumistiheydestä sekä muista aiheeseen liittyvistä asioista. Tapahtuman tavoite on myös kannustaa uusia ihmisiä lähtemään ehdokkaaksi seurakuntiemme listoille, ellei ole sitä vielä sitä ennen tehnyt. Yhtenä ehdokaslistana on siis Kokoomuksen ja sitoutumattomien ehdokkaiden Kuunteleeko kirkko?

Kaikkien neljän lahtelaisen evankelisluterilaisen seurakunnan valitsijayhdistysten listat ovat Kokoomuksen Lahden Kunnallisjärjestön toimistossa, Rautatienkatu 19 A, 3. kerros, jossa voi toimiston aukioloaikoina käydä tarjoutumassa ehdokkaaksi kirkkovaltuustoon ja/tai seurakuntaneuvostoon.
Toimiston yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.lahdenkokoomus.fi

Aktiivista syksyä!

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

TURVAVERKKO

Torstai 26.8.2010 - Sari Niinistö

Turvaverkko
 

Tommi Berg haastoi 16.6 Uusi Lahti- lehdessä pohtimaan miten suomalaiseen yhteiskuntaan saadaan sykettä? Berg pohti turvaverkon käsitettä, työtä, työttömyyttä ja yrittämistä..

Suomalaisten tulevaisuutta ei ratkaise yritysten töitten siirtäminen ulkomaille. Oleellisempaa on, millainen mahdollisuus suomalaisilla on työllistymiseen kotimaassaan ja ulkomailla. Sisäisen yrittäjyyden ja itseluottamuksen malli pitäisi siirtää jokaiselle jo äidinmaidossa ja yhteiskunnassa tulisi mahdollistaa tiedot, taidot ja rakenteet yrittäjähenkisyydelle.

Lähtökohtaisesti työttömällä pitää olla mahdollisuus ja jopa velvoite kaikenlaisen työn tekemiseen. Koulutustaankin vastaamatonta työtä arvokkaana pitävä rakentaa yhteiskuntaa ja on oivaltanut, ettei järjestelmä ole ainoa vastuullinen muuttuvasta työtilanteesta meillä ja maailmalla. Jokaisella työttömällä pitäisi nopeasti työttömäksi jäämisen jälkeen olla motiivi ja mahdollisuus suuntautua elämässä uudelleen. Työhön ja/ tai koulutukseen. Tilannearvio, uudelleen työllistyminen ja/tai koulutus soveltuviin uusiin tehtäviin on oltava kannattavaa..Yksilöllä tai yrityksellä ei pitäisi olla subjektiivista oikeutta palveluun, päivärahaan ja järjestelmään.  Yksilöllä ja yrityksellä pitäisi olla subjektiivinen oikeus tulla kohdelluksi yksilöllisesti.

Laadukas koulutus on suomalaisen yhteiskunnan peruspilari. Tätä järjestelmää pitäisi edelleen kehittää. Koulutuksessa ei pidä tyytyä vain tiedon siirtämiseen ja tutkintojen läpäisyyn. Oleellista on, miten motivoitunutta ihmisiä erilaisista koulujärjestelmistä tulee ulos ja miten nopeasti he löytävät paikkansa yhteiskunnassa. Opiskelun ja työn yhdistäminen pitäisi olla myös huomattavasti nykyistä yksinkertaisempaa. Yrittäjäkasvatus tulisi saada osaksi opetusta kaikissa oppilaitoksissa. Päiväkodeissa, peruskoulussa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa pitäisi jokaista kannustaa löytämään sisältään usko yrittämiseen..

Ideoita, osaamista ja ammattitaitoa pitää voida saada käyttää ja näyttää omassa tehtävässään. Oma-aloitteisuutta ei saa eriarvoistaa. Riippumatta siitä, onko yrittäjä vai palkansaaja, pitäisi olla mahdollisuudet  perhe-elämään ja turvaan sairauden ja työkyvyttömyyden yllättäessä. Oikeudet lomiin ja vuorotteluvapaiseen pitäisi olla jokaisella yhteiskuntaa työllään rakentavalla. Mahdollisuudet elää yrittämisen kautta on suotava myös yrittäjille. Henkinen hyvinvointi syntyy työn ja vapaan tasapainosta. Työttömänä tai ylityöllistettynä kykymme ajatella myönteisesti kärsii ja motiivimme toimintaan heikkenevät.

Suomalainen turvaverkkojärjestelmä ei ole toistaiseksi tuottanut onnellisempaa kansaa kuin muuallakaan. Suomessa ei juuri hypätä tehtaan ikkunoista, mutta itsemurhatilastoissa loistamme kirkkailla sijoilla. Syyt ovat moninaiset. Jokaisen ihmisen perustarve on kuitenkin saada onnistumisen elämyksiä ja kokea itsensä hyödylliseksi omassa ympäristössään. Suomessa pitää oivaltaa yksilö- ja järjestelmätasolla sodanjälkeisen jälleenrakennusvaiheen henki – rehellisesti yrittänyttä ei laiteta, verkkoon tai verkosta ulos.

Sari Niinistö
sniinist@yahoo.com
0504443700
www.sariniinisto.com

Suomi - paras maa elää

Keskiviikko 25.8.2010 klo 9:36 - Merja Vahter

Ulkopuolisten on jälleen pitänyt todistaa meille suomalaisille, että elämme hyvässä maassa. Newsweek-lehden tekemien vertailujen mukaan jopa parhaassa mahdollisessa. Tuloksen tultua tietoisuutemme alkoi ensimmäisten epäuskoisten arviot ja arvostelut tuloksen uskottavuudesta.

Mukavaa tuloksessa oli, että Suomen jälkeen kakkosena tuli Sveitsi. Kaksi suosikkimaatani. Kolmanneksi itse olisin rankannut "mutu"-tuntumalla Itävallan, Ruotsin sijasta, mutta tulokseni ei liity mitenkään faktalukujen vertailuun vaan omiin mieltymyksiini ja ajatuksiini siitä missä itse haluaisin asua, elää ja tehdä työtä, jos en tekisi sitä Suomessa. Varmasti monia muitakin upeita maita elämiseen toki on, mutta itselleni on helpointa valita omat suosikit sen mukaan missä eniten on käynyt työmatkojen ja vapaa-ajankin puitteissa.

Hyvästä maasta sujuvasti rakkaaseen kotikaupunkiin.

Oman ikäryhmäni nuoriso kokoontui elokuun puolenvälin lauantaina ReUnion40-tapahtumaan Lahteen Sibeliustalon Metsähalliin. Meillä on ollut ja on edelleen tiivis yhteisö, joka vietti aikaansa Kopin aulassa, Aleksanterinkadun varrella 1970-luvun alkuvuosina. Siellä on solmittu lukematon määrä ystävyyssuhteita, rakkaussuhteita ja hyvän päivän tuttuja on kertynyt satamäärin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Edellisen kerran olimme koolla kymmenen vuotta sitten. Silloin legendaarisen Nuutti-diskon tiloissa, jonka toiminta loppui sittemmin heti 2000-luvun alussa. Osa nyt mukana olleista oli samoja kuin tuossa Nuutin kokoontumisessa. Heidät oli huomattavasti helpompi tunnistaa kuin sellaiset, joita en itsekään ole nähnyt vuosikausiin. Mainiota on huomata, kuinka ihmisten luonteenlaadut säilyvät samanlaisena. Ne joilla oli kyky luona mukavaa ilmapiiriä ympärilleen, tekevät sitä edelleen ja sellaiset, jotka katselivat maailmaa ja muita ihmisiä jatkuvasti kriittisemmin silmin, omaavat saman taidon edelleen. Ilmapiiri Sibeliustalon Metsähallissa oli vallan mainio eri puolilta maata tai maailmaa tulleiden päivittäessä kuulumisiaan.

Musiikkiantina meillä oli Otto Bergerin ja nuorten huippumuusikoiden lähes kaksituntinen konsertti. Ja sen jatkeeksi koko illan vauhdikasta ja ah, niin ihanaa diskomusiikkia 1970-luvun alkuvuosilta. Emme poteneet liikunnan puutetta sen illan aikana.

Oli kova homma etsiä Kopinaulaporukan yhteystiedot Linnanterän Outin kanssa, mutta ihmisten ilo tavata toisiaan palkitsi sen vaivan. Mukavasti kaverit välittivät tietoa myös toivomustemme mukaisesti toisilleen eteenpäin. Olisi ollut täysin mahdoton työ tavoittaa kaikkia asianosaisia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vas. Matti "Nitti" Vassinen, Outi Linnanterä ja Merja "Mertsi" Vahter

Suomi on paras maa ja vaikka lähtisimme Lahdesta, Lahti ei lähde meistä. Se tuli tuona loppukesän lauantai-iltana jälleen kerran todistettua. Kiitokset kaikille mukana olleille. Olipa mukava tavata teitä läheltä ja kaukaa tulleita "kujankiertäjiä".

Mainittakoon muuten, että Sibeliustalolle 14.8. kokoontuneissa oli varsin reipas edustus myös entisiä ja tavallaan ikuisia Lahden kokoomusnuoria. Se on toinen asia mikä ei juurikaan lähde meistä vuosikymmentenkään kuluessa.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

Muuttuva työelämä

Keskiviikko 21.7.2010 klo 21:39 - Merja Vahter

Mikään ei ole niin kuin ennen. Lieneekö sitten hyvä, vai huono asia.

Aikanaan sain itse ensimmäiset työkokemukset teini-iässä. Kukkakaupan lähettinä viikonloppuna toimiminen taisi olla ihan ensimmäisiä niistä. Neljätoista vuotiaasta aloitinkin sitten säännöllisen työssäkäynnin koulupäivien päätteeksi ja lauantaipäivisin. Hoidin lahtelaisen liikkeen lähetintehtäviä hoitaen pankissa, postissa ja matkahuollossa käynnit. Sainpa siinä ajanmyötä opetella myös asiakaspalvelua myyden naistenvaatteita. Napakka ja vaativa työnantaja on pidemmän päälle osoittautunut arvokkaaksi pohjaksi työelämäasenteeseen. Palkka ei tule taivaasta eikä tekemättä. On vastattava siitä mitä on tehnyt ja miten on tehnyt.

Harmittava tosiasia on, että nuorten ei nykypäivinä ole helppo päästä harjoittelemaan työelämää. Opi siinä sitten vastuullisuutta tulevaisuutta varten.

Puhutaan paljon työuran pidentämisestä, mieluiten molemmista päistä. Siihen tarvittaisiin kyllä niitä mahdollisuuksia päästä edes kesätöihin jo opiskeluaikana, valmistumisvaiheen jälkeisestä ajasta puhumattakaan. Monella paikkakunnalla, myös Lahdessa on siihen osoitettu työllistämisvaroja. Siitä huolimatta useille yrityksille ongelmaksi muodostuu osoittaa ohjaava työkaveri, joka opastaa nuorta suoritettavissa tehtävissä. Löysää kun ei ole. Toisaalta nuorten palkkaaminen on nykyisin heikkoa, jos työnantaja on aiemmin joutunut lomauttamaan työntekijöitä. Väen ottaminen edes kesätöihin vaikeutuu oitis.

No entäpä sitten se loppupää. Osa meistä ihmisistä haikailee eläkkeelle pääsyä viisikymppisestä eteenpäin, toisille ei tuota tuskaa säännöllisessä työssäkäynti vielä yli 70-vuotiaanakaan. Useimmiten niin pitkään työskentelevät ovat yrittäjiä, mutta eivät suinkaan aina.

Viimeisten vuosien aikana useammallakin alalla on jouduttu töiden vähenemisen tai kannattavuuden heikkenemisen johdosta vähentämään työntekijöitä. Näissä tilanteissa saatetaan uutisoida mm. siihen tapaan, että 30 ihmistä joudutaan irtisanomaan ja lisäksi 20 pääsee eläkeputkeen. Olen työssäni saanut tilaisuuden kuulla myös sellaisten henkilöiden ajatuksia, jotka eivät todellakaan pidä itse siitä, että muut määrittelevät jo siinä vaiheessa, ovatko he siirtymässä ns. eläkeputkeen. On lukuisa joukko ihmisiä, jotka ovat täysin virkeitä, innokkaita ja ahkeria työelämään osallistujia vielä pitkälti yli kuudenkymmenen ikäisinä. Heistä on suorastaan loukkaavaa kuulla kuuluvansa niiden joukkoon, joilla ei ole muiden mielestä enää edes mitään tarvetta työllistymiseen. Tarvitaan siis uudenlaista asennoitumista kaikilla tahoilla, miten asiat mielletään ja vieläpä uutisoidaan, ottamatta ensin selvää siitä, miten kyseiset yksilöt omalta kohdaltaan itse asian kokevat ja näkevät.

Aikuiskoulutus tähtää olemassa olevien työtehtävien hoitamista edesauttavan tiedon ja taidon päivittämiseen. Yhtenä tärkeänä alueena lisäksi myös uuteen työuraan suuntautumiseen. Kannustava ja innostava ote on vähintäänkin välttämätöntä ihmiselle siinä vaiheessa, kun hän on vaikkapa 30 vuotta samaa työnantajaa palveltuaan tullut irtisanotuksi tai lomautetuksi. Siinä vaiheessa tulee pohdittavaksi taholla jos toisellakin, että mitenkä sitä pidemmän työelämän toteutumista mahdollistetaan. Ainoa tapa lienee, että heillä on silloin vielä mahdollisuus kouluttautua uudelle alalle, jossa työvoimatarve on kasvava tai olla onnekkaita löytäen vielä oman, jo olemassa olevan ammattitaitonsa mukaista työtä jonkun muun työnantajan palveluksessa. Nykyisin varteenotettava, joskus lähes ainoakin vaihtoehto on ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi tai liittyä johonkin osuuskuntaan, missä on mahdollisuus antaa työpanoksensa ja jatkaa näin työuraansa.

Näen näiden asioiden pohtimisen ja kehittämisen yhtenä tämän hetken tärkeimmistä yhteiskunnallisista haasteista. Niiden keinoin voidaan vaikuttaa kuntien ja valtion verotuloihin. Vähäisenä ei voida myöskään pitää työelämän tuottaman hyvinvoinnin merkitystä. Terve työyhteisö on monille ihmisille kullanarvoinen asia ja hyötyjiä olemme silloin me kaikki ihmiset. Turhaan ei puhuta tulevaisuuden huoltosuhdehaasteista, niin fraasina kuin siitä puhumista jo nykyisin pidetäänkin. Yhteiskunnan tarjoamat lakisääteiset ja muut palvelut kaikille ikäryhmille voidaan hoitaa ainoastaan niin, että riittävä osa ihmisistä on mukana työelämässä, tavalla tai toisella.

Merja Vahter

www.merjavahter.fi
merja.vahter@lahti.fi

Kesäpäivän seisaus

Maanantai 21.6.2010 klo 10:03 - Merja Vahter

Mihin se kesän alku on jo lujahtanut? Tänään on taitekohta, jolloin yöt alkavat taas pidentyä.

Kalenterin mukaan kesäkuu on lopuillaan, eikä toisaalta tunnu alkaneenkaan. Kaikki viikot ovat sisältäneet normaalimäärän niin työtä kuin luottamustehtäviin liittyviä kokouksiakin. Onpa joukkoon mahtunut kuitenkin myös mukavan rentouttavia retkiä Vesijärvellä veneillenkin.

Yksi mukavimpia yllätyksiä näiden vesillä vietettyjen retkien yhteydessä oli nähdä kuinka hienoksi ja siistiksi Enonsaari on kunnostettu. Se on mainio keidas kesäpäivän retkiin niin perheille kuin erilaisille järjestöille tai ystäväporukoille. Vanhassa puuhuvilassa voi poiketa valmiille pullakahveille. Omia eväitä voi valmistaa ja nautiskella polttopuilla kuumennettavan grillin tuntumassa. Pieni sadekaan ei katon alla haittaa. Päivänä, jona itse siellä vierailin, oli sinne saapunut perheitä purjehtien sekä pienillä moottoriveneillä. Oman veneen puute ei ole ongelma, koska sinne kulkee Lahden laivasatamasta sekä Messilän rannasta vene useamman kerran päivässä.

Työpaikalla olemme kovasti suunnitelleet tulevan syksyn koulutuksia. Aikuiskoulutuksessa täytyy pyrkiä koko ajan vastaamaan muuttuviin haasteisiin, jotta on tarjota sellaista koulutusta mitä yritykset kaipaavat henkilöstölleen. Työelämän muuttuvat tilanteet kannustavat ihmisiä uudelleen koulutuksiin sekä päivittämään osaamistaan nykyisessä työssään. Omaan työnkuvaani kuuluu myös miettiä yrittäjyyttä edistäviä koulutusosioita ja antaa niihin liittyviä opetustunteja. Työmaana on koko Päijät-Häme, koska kaikki sen kunnat ovat mukana Koulutuskonsernissa, johon Koulutuskeskus Salpaus kuuluu. Muutama lomaviikkokin on sentään osa-aikatyöstäkin luvassa.

Kesäkuun puoleenväliin osui taas tälle vuodelle Kokoomuksen puoluekokous, jossa olin virallisena äänivaltaisena kokousedustajana mukana. Paikalla Jyväskylän Paviljongissa oli lähes 850 virallista edustajaa sekä muutama sata tarkkailijaa eli puhe ja läsnäolo-oikeutettua. Median edustajat ja puolueen virkailijat mukaan lukien meitä oli siellä kaikkiaan reilut 1300 henkeä lauantain ja sunnuntain aikana.

Puolueen puheenjohtajana jatkaa ilman vastaehdokkaita ja soraääniä valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Kolmen varapuheenjohtajan joukosta vaihtui yksi, kun europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola ei ollut enää käytettävissä kolmannelle kaksivuotiskaudelle. Hänen tilalleen tuli parin äänestyskierroksen jälkeen valituksi Anne-Mari Virolainen Liedosta. Hän on ensimmäisen kauden kansanedustajiamme. Puoluevaltuuston puheenjohtajaksi valittiin äänestyksen perusteella Laura Räty Helsingistä.

Parasta antia itselleni on se valtavan monien vuosien varrella tutuksi tulleiden ihmisten tapaaminen, joita näissä suurissa kokouksissa tapaan. Niissä on mainio mahdollisuus kuulla heidän kotikuntiensa, paikallisyhdistystensä sekä henkilökohtaisia kuulumisiaan.

Viimeinen kesätaukoa edeltävä kaupunginvaltuuston kokous pidettiin viikko sitten maanantaina, 14.6. Seuraava onkin sitten vasta elokuussa. Perinteiseen, joka kesäiseen tapaan heinäkuussa emme niissä merkeissä kokoonnu. Samoin taukoa tulee myös tämän päivän jälkeen kaupunginhallituksen kokoontumisille, joten voimme kukin viettää halutessamme aikaa myös kesäkotiemme paikkakunnilla. Se mahdollistaa niin arjesta irrottautumisen kuin maaseutupaikkakuntien olemassa olon arvostamisen aina entisestään.

Tämän kesän keskusteluissa tulee varmasti kaikkialla maakunnassamme liikuttaessa herättämään keskustelua uuden kunnan mahdollinen muodostaminen. On kuntia, joiden päättäjissä on lukuisa joukko siihen halukkaita, mutta vastustustakin löytyy. Niinpä erilaisten näkökantojen kuunteleminen ja niistä keskusteleminen onkin erittäin tärkeää. Kunkin kunnan päättäjät joutuvat tahoillaan kuitenkin itse vastaamaan siitä, mihin tulokseen he kukin äänestäessään 13.9. päätyvät. Olen ottanut sen linjan, että kunnioitan sitä näkemystä, mikä kullakin eri valtuutetulla on. Vaikka se sitten poikkeaisi täysin omista ajatuksistani. Tärkeintä lienee, että he pystyvät linjansa omille äänestäjilleen ja kuntalaisille perustelemaan. Vaikka me kukin äänestämme nyt omien kuntiemme itsenäisyydestä tai yhteenliittymisen mahdollisuudesta, vaikuttaa se samalla yli 180.000 päijäthämäläisen lähivuosikymmenien tulevaisuuteen. Myös vielä syntymättömien.

Näiden suurien kysymysten keskellä saamme päivittäin nauttia jatkuvasti uutta ilmettä tarjoavasta luonnosta, tuhansissa väreissä kukkivista luonnonkukista sekä piha- ja puutarhaistutuksista. Niitä emme voi, onneksi, välttää, vaikka viettäisimme koko kesän kaupungissa. Näinpä viimeviikolla Vääksyn kanavalla Vellamo-laivan kannelta pirtsakan käpytikankin, linnun, jota en yleensä sen enempää Lahdessa kuin maalla Padasjoellakaan näe. Tartutaan hetkeen. Nautitaan Suomen suvesta, lähimmäisistä ja lämmöstä. Ja onpa niitä romanttisia häitäkin luvassa ihan täällä Suomessakin, vaikka ei vielä aivan omassa perheessä.

Hyvää kesää ja aurinkoista juhannusta, meille kaikille.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

Liitossa vai sinkkuna

Torstai 3.6.2010 klo 22:43

Tiistai 1.6. on päivä, joka tulee Päijät-Hämeessä jäämään yhtenä merkkipylväänä osaksi UusiKunta-historiaa. Kyseisenä päivänä nimittäin julkaistiin kuntajakoselvittäjä Osmo Soininvaaran ehdotus yhdeksän kunnan lopettamisesta ja uuden suuremman kunnan perustamisesta.

Selvitys on perustunut valtiovarainministeriön kuntajakolain (1196/1997) 8 §:ään ja se on koskenut Asikkalan, Hartolan, Hollolan, Hämeenkosken, Kuhmoisten, Kärkölän, Nastolan ja Padasjoen kuntia sekä Heinolan ja Lahden kaupunkeja. Alkuun siis yhteensä kymmentä kuntaa, joista selvitysmiehen näkemyksen perusteella Kuhmoinen jätettiin jo kesken selvitysvaihetta pois. Tämä ei johtunut Kuhmoisten huonoudesta vaan siitä, että se oli osa eri maakuntaa kuin muut.

Yhdessä sosiaali- ja terveystoimen osuuteen paneutuneen Markku Lehdon kanssa Soininvaara on saanut annetun tehtävänsä nyt päätökseen. Erilaisten tarkastelujen, selvitystyötä varten perustettujen toimikuntien ja johtoryhmän kokousten lisäksi on ollut kymmenen asukkaiden kuulemistilaisuutta eri puolilla Päijät-Hämettä. Työhön on osallistunut lukuisa joukko kuntien virkamiehiä ja poliittisia luottamushenkilöitä.

Olennaisin kohta sisältää ehdotuksen yhdeksän kunnan lakkaamisesta 31.12.2012 ja niiden yhdistämisestä uudeksi kunnaksi 1.1.2013. Tämän uuden kunnan nimi olisi Lahti ja se käyttää käyttäisi kaupunkinimitystä.

Yhdistymisen tarkoituksena on vahvistaa alueena Päijät-Hämeen elinvoimaisuutta ja kilpailukykyisyyttä muihin maakuntiin nähden. Toteutuessaan se tulisi olemaan houkutteleva, erilaisia asumisolosuhteita mahdollistava vahvempi ja suurempi kunta, joka pystyisi tulevinakin vuosikymmeninä tarjoamaan kuntalaisilleen niin lakisääteiset kuin muitakin asukkaiden ja yritysten tarvitsemia palveluja. Tavoitteena on myös merkittävä väestönkasvu, joka parantaisi seudun huoltosuhdetta, jolla tarkoitetaan työikäisten ja lasten määrää suhteessa eläkkeellä olevaan ja vanhusväestöön.

Uudella kunnalla pystyttäisiin turvaamaan osaavan henkilökunnan saatavuus tulevaisuudessa. Hallinnon keventämisellä ja päällekkäisyyksien vähenemisellä voidaan keventää kunnan menoja ja siirtää siitä syntyviä varoja palvelujen turvaamiseen.

Kaikkien selvityksen kohteena olevien kuntien valtuustot päättävät jatkosta samanaikaisesti omissa kokouksissaan 13.9.2010.

Mikäli kaikki kunnat eivät päädy lähtemään mukaan uuteen suurempaan kuntaan, joudutaan mukaan lähtevien kuntien osalta käymään uusia selvitysneuvotteluja. Nyt Soininvaaran tekemä ehdotus voidaan siis valtuustoissa joko hyväksyä sellaisenaan tai hylätä.

Uutta ja erilaista aiempiin suurempien kuntien muodostumisiin on esitys aluelautakuntien mallista. Nämä tulisivat muodostumaan lähinnä nykyisten kuntien kokoisina ja alueilla. Kyseisillä aluelautakunnilla olisi käytettävissään yleinen vuosittainen, vähintään 30 euron määräraha asukasta kohti. Sen lisäksi niiden käyttöön osoitetaan yksityistiemäärärahoja, jotka edustavat yhteenlaskettuina samaa suuruusluokkaa kuin mitä kunnissa on käytetty yhteensä ennen yhdistymistä.

Luottamusmieshallinto uudessa kunnassa

Yhdistymisajan hallitus

Uutta kuntaa valmistelevaksi on päätetty esittää yhdistymishallitusta, johon nykyiset kunnat nimeävät luottamushenkilöedustajansa.

Kaupunginvaltuusto

Se vastaisi uuden kunnan hallinnon ja toimintojen valmistelusta vuoden 2012 kuntavaaleihin saakka, joissa valitaan uudelle kunnalle ensimmäinen, aluksi 85 edustajan suuruinen kaupunginvaltuusto vuosiksi 2013-2016. Tämä valtuusto aloittaa kuitenkin työnsä vuoden 2012 marraskuussa, heti kkuntavaalien tuloksen vahvistuttua.

Jatkossa, sen jälkeisissä vaaleissa valitaan nykylainsädännön mukaan 67 valtuutettua.

Valtuustotyön pääpaino on kunnan tai kaupungin strategisessa johtamisessa. Tarkoituksena on, että kaupunginhallitus ja lautakunnat muodostuvat vaaleilla valituksi tulleista valtuutetuista ja että aluelautakunnissa pyritään siihen, että niissä on vähintään kaksi valtuutettua kussakin.

Kaupunginhallitus

Kaupunginhallitukseen tulee kaudelle 2013-2016 15 jäsentä, joista yksi on puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa.

Lautakunnat

Yhdistymishallituksen tehtäväksi annetaan valmistella esitys lautakuntarakenne ja lopullisen päätöksen lautakuntajaosta tekee uuden kunnan valtuusto heti vuoden 2012 kuntavaalien jälkeen.

Lautakuntien puheenjohtajien ja enemmistön jäsenistä on yhdistymissopimusesityksen mukaan oltava valtuutettuja tai varavaltuutettuja.

Aluelautakunnat

Paikallisdemokratian turvaamiseksi ja osallistumista vahvistamaan esitetään perustettavaksi nykyisten kuntien mukaisista alueista muodostuvat aluelautakunnat. Ainoastaan nykyisen Lahden kaupungin muodostamalle alueelle sitä ei lähtökohtaisesti esitetä. Se on yhdistymisajan hallituksen esityksestä mahdollista perustaa. Kussakin näistä tulisi olla vähintään kaksi vaaleilla valittua valtuutettua.

UusiKunta-asiaan liittyvää tietoa on runsaasti saatavana internetsivuilla www.uusikunta.fi

Sinne on kerätty ja siellä julkaistu alusta alkaen kaikkien toimikuntien ja johtoryhmän kokousten käytössä olleet asiantuntija-alustusten esitykset liitteineen.

Kannustan kaikkia kuntalaisia tutustumaan tarjolla olevaan laajaan materiaaliin ja toivon, että alueellinen lehdistö ja muu media julkaisee sitä mahdollisimman paljon sellaisiakin ihmisiä varten, joilla ei ole käytössään tietokonetta tutustuakseen asia-aineistoon. Käytettävissä on sekä tilastoja että tulevaisuuden ennusteita taloudellisista luvuista, verotuksen kehitysnäkymistä, ikärakenteista nyt ja tulevaisuudessa.

Jokaisessa selvityksessä mukana olleessa kunnassa tullaan järjestämään kesäkuun alkupuoliskon aikana kuntalaiskuulemistilaisuuksia, joihin kannustan osallistumaan.

Selvitystyöhön on osallistunut toimikuntia perehtyen kunnan eri toimialojen asioihin perehtyen. Niissä on ollut mukana kustakin kunnasta yksi virkamies- ja yksi luottamushenkilöedustaja. Itse edustin Lahtea sivistyspalvelujen toimikunnassa ainoana poliittisena luottamushenkilönä.

Uuden kunnan tavoitteena on parantaa, ei heikentää yksittäisen kuntalaisen ja siellä toimijoiden asemaa. Meidän tulee omaa kantaamme tulevaisuuden kuntakoosta päättäessämme ajatella sitä tulevaisuuden ihmisten, asukkaiden kannalta. Emme voi hirttäytyä liiaksi ajattelemaan tämän hetken ja muutaman tulevan vuoden tilannetta. 

Tavoitteenamme tulee olla malli, jossa ihmisten on hyvä elää kasvaen, opiskellen, työtätehden, harrastaen, ansaituista eläkevuosista nauttien ja mahdollisimman laadukkaan vanhuuden kokien. Tämän hetken valtuutetut ovat tekemässä nyt syyskuussa yhtä tärkeimmistä lähivuosikymmenien päätöksistä.

Edessämme on siis päätös, haluammeko elää sinkkuna vai liitossa. Vähän niinkuin avio- tai avoliitossa, toistamme kunnioittaen ja tukien. Tässä on kuitenkin erona se, että kyseessä ei ole kahden kauppa, vaan vastuu huomattavasti suuremmasta joukosta, noin 180 000 ihmisestä, lapsesta, nuoresta ja vanhemmasta sekä heidän tulevaisuudestaan.

Merja Vahter

Lahden kaupunginvaltuutettu, kok
Päijät-Hämeen maakuntavaltuutettu
UusiKunta sivistyspalveluiden toimikunnan Lahden edustaja

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Suuria asioita tässä ajassa

Sunnuntai 30.5.2010 klo 22:12 - Merja Vahter

Jokainen päivä sisältää merkittäviä tapahtumia.
Aloitan nyt vaikkapa UusiKunta-selvityksen viimeisestä yhdeksän kunnan seminaarista, jossa selvitysmiehenä toiminut Osmo Soininvaara ja sosiaali- ja terveydenhuollon asioihin paneutunut Markku Lehto kävivät vielä pääpiirteissään läpi sopimusesityksen ydinkohtia. Alustuspuheenvuoron piti myös Kari Nenonen ja laskelmia esitteli Audiatorin Eero Laesterä. Meillä päättäjillä on vielä muutama päivä aikaa reagoida niihin kohtiin, joissa huomaamme esitystekstissä selkiinnyttämistä kaipaavia kohtia.

Paikalla oli valtuutettuja kaikista niistä kunnista, jotka ovat tässä uuden yhteisen kunnan perustamista pohtivassa selvittelyssä mukana. Mukanahan ovat olleet Asikkala, Hartola, Heinola, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Lahti, Nastola ja Padasjoki. Mielipiteitä ja kysymyksiä esitettiin kaikkien kuntien edustajien toimesta vilkkaasti. Osa heistä tuntuu olevan kannoissaan jo varmalla pohjalla, puolesta tai vastaan, eikä lisätiedonsaanti mitä todennäköisimmin heilauta heitä enää suuntaan tai toiseen. Sen sijaan kunnista, joissa on esiintynyt hankkeen vastustusta, löytyi eilen myös edustajia, jotka toivat selkeästi esiin, ettei mistään poisjäännistä ole vielä päätetty. Vastaukset ovat luonnollisesti riippuneet siitä, keiltä on kysytty. Vielä ei ole tiedossani sitäkään, löytyykö Lahden kaupunginvaltuutetuissa henkilöitä, jotka eivät hyväksy nykyisen kaupungin lopettamista ja uuden suuremman kunnan perustamista. Omassa, eli Kokoomuksen valtuustoryhmässäni ei kukaan ole ilmaissut vastustavansa asiaa, vaikka muutamassa kokouksessa on asiaa aivan suoraan kaikilta meiltä kysytty. 13.9. kaikkien kuntien valtuustot päättävät omissa samanaikaisissa kokouksissa omat mukaanlähtönsä kyllä tai ei periaatteella. Selvitysmiehen esitys hyväksytään joko sellaisenaan tai ei ollenkaan. Välimuotoa ei siinä vaiheessa ole. Siksi on tärkeää perehtyä esitykseen nyt ennen Soininvaaran 1.6. jättävää lopullista tämän selvistystyön tuloksena tekemäänsä esitystä.

Tämä asia ei varmasti pohdituta tällä hetkellä ystävääni, joka menetti reilu viikko sitten puolisonsa liikenneonnettomuudessa. Olen tiennyt asiasta jo heti muutama päivä tapahtuneen jälkeen, mutta vasta tänään vierailin hänen luonaan viemässä surunvalitteluni. Olin varannut tähän aikaa niin paljon kuin ystäväni halusi sitä käyttää. Istuin ja kuuntelin tapahtumien kulun ennen ja jälkeen onnettomuuden. Yhdessä ihmettelimme sitä, mistä ihminen saa kuitenkin tarvittaessa voimaa hoitaa käytännönasiat hautajaisjärjestelyineen. Onneksi ystävälläni on lapset ja lastenlapset, jotka asuvat vieläpä täällä samassa kaupungissa. Kaikille heille toivon voimia kantaa suuri surunsa. Lohtua he saavat kaikista niistä valoisista muistoista, joita heillä on yhteisiltä vuosilta rakkaansa kanssa, johon itsellänikin on ollut ilo tutustua yhteisissä yrittäjien tilaisuuksissa, tapahtumissa sekä yksityisemminkin.

Ystäväni toipumista menetyksestään tulee toivoakseni pehmentämään laaja ystävien verkosto, joka hänelle on kertynyt vuosikausien mukanaolosta eri järjestöjen toiminnassa. Nyt, jos koskaan niissä luodut ihmissuhteet ovat arvokas tukiverkko.

Merja Vahter

www.merjavahter.fi
merja.vahter@lahti.fi

PALVELUJEN TUOTTAMISESTA

Maanantai 26.4.2010 - Sari Niinistö

Palvelujen tuottamisesta

Laadukkaiden palvelujen järjestäminen on talouden kiristymisestä huolimatta on päättäjien ykköshaasteita tulevina vuosian. Vastuuta pitää kantaa kuntalaisista tasapuolisesti Kaupunkiseuduilla tehdyillä päätöksillä on suuri merkitys hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudelle. Koulutettu henkilöstö, joustavat henkilöstöratkaisut ja ammattilaiset palveluntuotannossa voivat kääntää tuottavuuden nousuun. Se edellyttää asennetta viranhaltijoilta ja päättäjiltä. Ammattilaisille on kysyntää monissa eri tehtävissä ja on tärkeää, että jokainen ymmärtää yhteistyön merkityksen kuntalaisen ja veronmaksajan edun kannalta .Lahdessa on  sosiaali- ja terveystoimialalla meneillään monia uudistuksia ja punaisena lankana kaikissa niissä pidetään  palvelujen käyttäjän etua. Kun  lastensuojelussa palvelurakenneselvitykset on tehty, tarkoituksena on , että organisaatio muuttuu vastamaan lasten etua parhaalla mahdollisella tavalla. Kun kotihoidossa on toteuttu organisaatiomuutoksia , tavoitteena on kotipalvelujen käyttäjän etu. Kun kunta tarjoaa sosiaaliasiamiespalveluita, on ensisijaisesti mietittävä palvelujen saatavuutta, toimintavarmuutta, riippumattomuutta, seudullisuutta jne.

Palvelujen tuottamisesta ei pitäisi nousta poliittisesti henkilökysymyksiä. Silloin olemme suljetun portin edessä, tie pitää olla auki kuntalaisten edun suuntaan. Operatiiviset asiat kuuluvat viranhaltijoille, poliittinen vastuu kulkee isommilla linjauksilla.

Mediassa ja keskusteluissa on esiintynyt erilaisia kannanottoja sosiaaliasiamiestoiminnan järjetämisestä. Tavoitteena toimialalla  on kokonaisvaltainen käyttäjien ja tuottajan etu.

Sosiaaliasiamiestoiminnan  tarkoituksena on, että asiakkaat saavat neuvoja ja apua. Asiakkaan oikeuksista tiedottaminen ja neuvominen ja vuosittain tehtävä selvitys hallitukselle kuuluvat työhön. Sosiaaliasiamiehen puoleen kuntalainen voi kääntyä, kun ei esim.ymmärrä saamiaan päätöksiä. Toiminnassa ei vastata kelan, työvoimatoimiston, terveydenhuollon, velkaneuvonnan tai holhouksen palveluista. Kunnan pitää järjestää kuntalaisilleen  palvelu ja se voidaan järjestää monella tavalla. Kuntakohtaisen mallin huonoja puolia on, että viranhaltija työskentelee yksin ja ammatillinen tuki, työnohjaus ja johto ei sisällä sosiaalialan ammatillisuutta. Myös työhön liittyvä selvityksen tekeminen on helpompaa silloin, kun palvelu tuotetaan riippumattomuuden periaatteella.. Asiakkaiden ja tekijän edun mukaista on, että seudulliseen malliin siirryttäessä palvelujen saatavuus esim. lomien yhteydessä ei kärsi. Kansalaisten tasapuolinen ja oikeudenmukainen kohtelu on lähtökohtana ja riippumattomuus työnantajasta ja vertaistuki työssä lisäävät asiakkaiden mahdollisuuksia parempaan palveluun.

Palvelurakenneuudistus halutaan toteuttaa niin, että sosiaaliasiamiehen työtä tehnyt sosiaalialan ammattilainen jatkaisi kunnan palveluksessa.  Esimerkiksi lastensuojelussa kaivataan kipeästi sosiaalialan ammattilaisia  työhön. Kuntalaisen ja veronmaksajan edun etsiminen ja uusien rakenneratkaisujen toteuttaminen yhteistyön hengessä on tuloksellisinta politiikkaa.

Kokoomusristeilystä Aalto-yliopistoon

Lauantai 27.3.2010 klo 16:38 - Merja Vahter

Viimeksi kuluneelle viikolle on mahtunut taas jos jonkinlaista ohjelmaa, uutta nähtävää, kuultavaa ja koettavaa.

Edellinen viikonloppu kului Toivo elää-risteilyllä laivalla. Oivallinen tilaisuus tavata kokoomuslaisia ystäviä ja tuttavia eri puolilta Suomea sekä saada samalla ajankohtaista asiatietoa. Noin 1200 ihmistä oli lähtenyt Tallinnaan suuntautuneelle ohjelmalliselle risteilylle ja osa heistä ehti käydä oikein maissakin. Oma seurueeni otti tarjotuista seminaarituokioista kaiken irti, nautti rauhallisista ruokailuhetkistä ja lauantaina vietimme jopa disko-iltaa täpötäydellä tanssilattialla. Onnistunut reissu. Kiitos hyttiseurueelleni Marjalle, Mialle ja Jaanalle.

Maanantaina ohjelmassani oli tavalliseen tapaan mm. kaupunginhallituksen kokous, jossa käsittelyssä asioita, joiden kohdalla asiantuntija-alustuksia ja puheenvuoroja jälleen kerran niin paljon, että viimeisten asioiden tarkempaa käsittelyä jouduttaneen jatkaa vielä moneen kertaan. Lahden kaupungin tuottavuusohjelmaa onkin sen jälkeen ehditty viikon aikana käydä jo kolmessakin eri tilaisuudessa erilaisten kokoonpanojen voimin. Ja tulevan viikon aikana työ senkin parissa jatkuu.

Tiistain aloituksena oli kaupunginjohtaja Myllyvirran Lahden tilinpäätöksen julkistamistilaisuus kaupungintalolla. Kaupungin tulos oli jo neljättä vuotta peräkkäin suht´hyvä, ottaen huomioon kuinka vaativia taloudenhoidon aikoja kunnissa eletään. Helpompia vuosia ei ole luvassa vaan vaikeusasteen odotetaan kasvavan entisestään.
Kymmenestä eteenpäin olin työpaikalla Sammonkadulla valmistelemassa tulevia työpäiviä ja niiden ohjelmaa. Viiden jälkeen suuntasin Marimekon kautta Fellmanniin, johon olimme kutsuneet MLL:n Lahden yhdistyksen koko henkilöstön sekä hallituksen käymään läpi teettämämme työhyvinvointikyselyn tulokset. Hyödyllinen tutkimus, joka osoittaa missä olemme koko järjestönä onnistuneet hyvin ja minkä asioiden kohdalla on kehittämisen varaa ja tarvetta uusille toimintatavoille. Tiedottaminen tuntuu olevan yleensä kaikissa yhteisöissä se, jossa toivotaan kehittämistä. Puheenjohtajana uskasin luvata, että näin tullaan jatkossa tekemään.

Keskiviikko alkoi Salpauksen aikuiskoulutusväen kehittämisaamupäivällä Wanhalla Walimolla. Tiedottamisesta ja tiedontulvasta ei ollut puutetta. Raportteja taloudesta, oppilasmääristä, tulevaisuudesta ja asiakaskyselyn tuloksista mahtui kolmen tunnin ajalle melkoinen määrä. Hyvä niin. Henkilökunnan on aina hyvä tietää missä mennään ja millaisia suunnitelmia on lähitulevaisuuden osalle. Lounaan jälkeen oli suuntana Yrittäjyyspäivä Svinhufvudinkadulla. Lahden Ammattikorkeakoulu, Innovaatiokeskus ja Koulutuskeskus Salpaus yhdessä alueen yritysjärjestön Päijät-Hämeen Yrittäjien, Nordean, Fennian sekä erilaisten projektien hallinnoijien kanssa oli esittelemässä ja kertomassa opiskelijoille yrittäjyydestä.
Kuin "nenä päähän" sopi aiheeseen seuraavana vierailuni Lakesin ja Uusyrityskeskuksen avajaisissa Askon alueella, niiden uusissa käytännöllisissä toimitiloissa. Samaan aikaan kanssani siellä oli väkeä monista eri lähikunnistamme ja näin ollen mukava tilaisuus päivittää heidän kuulumisiaan.

Kuin kermana kakun päälle sain kunnian olla keskiviikkona myös julkistamassa ja kahvitarjoilun kera juhlimassa Lahden Vuoden 2009 työllistäjäyritystä. Uudenmaan Äänituotanto Oy on vuoden aikana kaksinkertaistanut työntekijämääränsä. Reilut kymmenen vuotta heidän kanssaan samanaikaisesti Triossa toimineena yrittäjänä uskallan sanoa, että huomioiminen tämän kokoiselle yritykselle on ansaittu. Vuonna 1991 koetun devalvaation jälkeiset ajat olivat yrityksille enemmän kuin rankkoja. Työpäivät venyivät pitkiksi, kun kaikki luovuus oli käytettävä toiminnan ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi sekä yrityksien kehittämiseksi. Toiset selvisivät vaikeiden vuosien yli, mutta harmittavan monet kaatuivat. Uudenmaan Äänituotannon Esa ja Tiina Rimpiläinen saivat luotsattua yrityksensä niidenkin vuosien yli. Nyt äänituotannon oheen on tullut lisäksi kuvallinen tuotanto, joka on edellyttänyt omistajilta rohkeutta palkata lisähenkilökuntaa ja tavoitella yritykselle reipasta kasvua.
Kunniamaininnan vuoden 2009 työllistäjinä saivat lahtelaisyritykset Stalatube ja Mainostoimisto Ilme, joiden edustajat olivat myös kaupungintalolla vastaanottamassa ansaitut kunniakirjansa.

Keskiviikkoiltani jatkui tilaisuuden jälkeen kerrosta ylempänä kaupungintalolla valtuuston seminaarimaisen tiedotustilaisuuden merkeissä, jonka pääaiheena oli jo aiemmin mainitsemani Tuottavuusohjelmaluonnos.

Torstaina aamupäivällä julkistettiin Lahden Historiallisella museolla Pyhättömän omakotiyhdistyksen kirja "Viluvuokon maa". Alue on yksi Lahden viehättävimpiä, useiden vuosikymmenien aikana rakentuneita pientalo-asuinalueitamme. Kaupunkimme rikkaus, järvien lisäksi, ovat korkeat harjut. Pyhätön on hyvä esimerkki sen hyödyntämisestä. Suosittelen kirjaa kaikille kotiseutumme historiasta kiinnostuneille ja vähintään yhtäpaljon suosittelen kävelyretkeä kyseisellä alueella, jonne pääset helpoimmin lähellä Möysän liikenneympyrää sijaitsevan mäen ylös "kavuten". Siellä kun kävelet katuja ristiin rastiin, voit kuvitella elämää ja historian havinaa. Esimerkiksi aikaa, jolloin talojen pihoissa ja kaduille vilisti lapsia aamusta iltaan. Pyhäisinkin rakennettiin, vaikka sitä ei kaikkialla hyvällä katsottu. Kirjasta en asiaa ole vielä tarkistanut, mutta tarinan mukaan siitä alue on saanut kutsumanimensä.

Hiihtomuseon auditoriossa pidetyssä Kulttuurikaupunkifoorumin tapaamisessa mielenkiintoisimmaksi anniksi minulle osoittautui Tommi Mäkysen esitys erilaisissa kaupungeissa tehdyistä rohkeista ratkaisuista, joilla on tuotu kulttuuria eri muodoissaan vaivattomasti kaiken kansan keskelle tavalliseen arkeen. Näinhän sen tulisi ollakin, vaikka kaikkea ei helposti saavutettavaksi olekaan mahdollista saada. Meillä Lahdessakin olisi lähes rajattomat mahdollisuudet tehdä uusia asioita. Rohkeutta se toki vaatii, sitoutuneisuutta nähdä asiat eri-ikäisten kaupunkilaisten kannalta ja valitettavasti usein myös edes jonkun verran rahaa.

Torstain iltapäivässä perehdyimme Päijät-Hämeen liiton järjestämässä tilaisuudessa Muutoksen kohtaamiseen. Aikuiskoulutuskeskuksen auditorioon oli kokoontunut joukko kuntien virkamiehiä, luottamusmiehiä ja pääluottamusmiehiä kuuntelemaan alustuksia siitä, miten muutoksiin suhtaudutaan ennakolta ja miten niihin reagoidaan niiden toteuduttua. Hyvä valmistelu, avoimuus  ja rohkeus ajatella asioita uudella tavalla on siinäkin prosessissa avainkysymys. Professori Matti Ylikosken osuus oli aivan huippuluokkaa. Selkeä, mielenkiintoisesti ja ymmärrettävästi esitetty ja mikä parasta, uskoakseni ajattelemisen aihetta antava.

Illalla Kokoomuksen valtuustoryhmällä oli tilaisuus kuulla asiantuntijoiden esittelemiä vaihtoehtosuunnitelmia liikuntarakentamisen erilaisista vaihtoehdoista ja eri vaihtoehtojen kustannuksista sekä vaikutuksista toimintaan. Siihen kului muutama tunti ja lisäannoksena pohdimme jälleen kerran tuottavuusohjelmaa. Kotiin pääsimme lähtemään vähän ennen yhdeksää, me muutamat sitkeät, jotka olimme paikalla loppuun asti.

Perjantaiaamuna puoli kahdeksalta odotti pikkubussi kaupungintalon kupeessa korkeakoulupoliittisen toimikunnan jäseniä matkataksemme Aalto-yliopistolle Espoon Otaniemeen. Aloitimme kokouksen menomatkalla. Yliopistolla meitä odottivat rehtori Tuula Teirin johdolla mm. johtava dekaani Helena Hyvönen, joka on aiemmin työskennellyt Lahdessakin. Onnistuneen tapaamiskokouksen sekä mielenkiintoisen Design Factoryyn tutustumisen jälkeen paluumatkalla jatkoimme omaa kokoustamme ja korkeakoulupoliittisten linjausten käsittelyä.

Lahteen palattuani vaihdoin kulkuneuvon omaan autooni, jolla ajoin Salpakankaalle asti, mistä matkani jatkui Rytilän Tapion hyvällä kyydillä Hämeenlinnaan Kokoomuksen Hämeen piirin toiminnanjohtajan, Kökön Jussin läksijäissopalle Hämeenlinnaan. Piiritoimistolla oli käynyt iltapäivän aikana runsaasti väkeä eri puolilta piiriämme, Kanta-Hämeestä sekä Päijät-Hämeestä. Puoluetoimistolta ja erilaisilta yhteistyötahoilta samoin. Jussi on tullut tehtäväänsä vuonna 1986, joten melkoiseen määrään ihmisiä hän on vuosien varrella ehtinyt tutustua ennen nyt lähestyvää eläkkeelle lähtöään.

Tänään lauantaina suunnitelmissani on käydä OloMuoto-messuilla Lahti Hallissa katsomassa nuoria ja vähän vanhempiakin suunnittelijoita sekä heidän tuotoksiaan. Sieltä suunnistan vanhojen Lilliputin arkistojen kimppuun, joista käyn läpi vanhat jo luvallisesti poisheitettävät tositteiden vuosikerrat. Myöhemmin iltapäivällä olisi vielä tarkoitus ehtiä kuuntelemaan Tommy Hellstenin esitelmää "Elätkö elämääsi vai suoritatko sitä", jossa yhteistyökumppanina on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden yhdistys. Eiköhän lauantai-illan voikin sen jälkeen viettää hyvällä omallatunnolla vaikka kotisohvalla musiikkia kuunnellen, lueskellen tai televisiota katsellen. 

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

UUSI KUNTA ON ASENNE

Perjantai 19.3.2010 - Sari Niinistö

Uusi Kunta on asenne

Uusi Kunta-selvitys etenee asteittain Lahden seudulla. Asenne ratkaisee seutumme tulevaisuuden. Olemme aukaisemassa sellaista porttia, että kokonaisuutta on mahdollista seudullisesti arvioida uudelleen. Näen tilanteen mahdollisuutena, en uhkana. Uusi kunta nimi on positiivinen. Se sisältää perusajatuksen yhtenäisyydestä ja yhteisöllisen yhdyskuntarakenteen muodostamisesta. Haasteita toimintojen uudelleen miettimiseen sisältyy paljon, mutta pelko ei saa lukita liikkumavaraa. Kuntalaisen etu, kenenkään asemaa erityisesti painottamatta, olkoon päätöksenteon peruste.

Päällekkäisyydet, katvealueet, rahoitusmallit, maankäyttö, palvelut, liikenneratkaisut, johtaminen, työllisyyshaasteet ja -mahdollisuudet sisältyvät kaikkeen kuntaamme koskettavaan. Osa toiminnoista on sellaisia, ettei varsinkaan pieni kunta voi yksin niistä huolehtia ilman että kuntalaiset eriarvoistuvat. Joukkoliikenne voi toimia vain jos on riittävästi joukkoja. Palvelut voivat toimia vain, jos on riittävästi työtä ja yrittäjiä. Keskustaa, kävelykatuja ja parkkipaikkoja voidaan rakentaa vain, jos on riittävästi asukkaita.

Tämän hetken haaste kunnissamme on osa-optimointi. Vastuun ottaminen kokonaisuuksista on uusi kunta-hankkeen paras mahdollisuus. Osaoptimoinnin vika on siinä, että syylliset toimimattomuudelle nähdään oman toiminnan ulkopuolella ja itsekkyys ratkaisuissa jää veronmaksajan maksettavaksi. Toimivan yhdyskuntarakenteen taustalla on aina kokonaisuuksia katsova päätöksenteko. Hallintaan liittyy oleellisesti kunnissa sisäisen kustannustietoisuuden kasvattaminen. Kun kustannukset tehdään selkeiksi ja näkyviksi, voidaan keskusteluille saada aivan uudenlainen perusta. Kustannusten läpinäkyvyys myös palvelujen käyttäjän suuntaan koskien kaikkea verovaroin maksettavaa mahdollistaa realistiset perustat myös yksityisten palvelujen tuottajien kanssa käytävään vertailuun. Hinnoittelu ei asioitten vuorovaikutteisuuden vuoksi ole helppoa, mutta ainoastaan avoimuuden suunta on oikea.

Näen asioiden uudelleen arvioinnissa suuren mahdollisuuden sekä parantaa perustoimintojen, matalan kynnyksen palvelujen ja sähköisen asioinnin merkitystä. Toisaalta erikois- ja erityistoiminnot voisivat uudelleen rakentuvassa laajemmassa kunnassa olla spesifioituneita ja laajemman osaamisen myötä entistäkin laadukkaampia. On erittäin tärkeää rakentaa yhteistyön verkostoja strategisesti 3. sektorin kanssa ja poikkihallinnollisesti.

Peruspalvelujen sijainti tulee ratkaista yhteisöllisesti oikeudenmukaisesti. Kaikille ei voi tarjota kaikkea naapurissa. Kuntalaisella on mahdollisuus valita asuinpaikkansa, sen valinnassa voi painottaa rauhaa ja yksityisyyttä tai tiiviyttä ja palvelujen läheisyyttä. Valinnan vapaus tulisi ulottaa myös palveluihin. Kunnan vastuu on liian suuri, jos se määrittää mistä kuntalainen palvelunsa hakee. Sähköisten ja liikkuvien palveluiden merkitys toivottavasti kasvaa ja maantieteellisiä sidonnaisuuksia voidaan vähentää.

Seudullisesti yhtenäinen tietoliikenne on edellytys kuntaliitoksen onnistumiseksi. Yhteensopimattomat järjestelmät toimialoittain tai kunnittain heikentävät selkeästi kaikkea toimintaa. Sekavuutta voi perustella valtion jakamilla kehitysrahoilla eri hankkeille, tietosuoja-asioilla, kuntien ja toimialojen kilpailuttamisesta toisistaan tietämättä, atk-ihmisten rahastamisen tarpeella tai osaamisen ja rahan puutteella. Mikään selitys ei kuitenkaan oikeuta hukkaamaan aikaa ja energiaa. Tosiasiat on tunnustettava ja hinta järjestelmien yhtenäistämisestä on maksettava. Tässäkin mielessä uusi kunta on mahdollisuus, tietojärjestelmien yhteen sovittaminen on kallis, mutta kannattava ja välttämätön toimi. Sähköinen asiointi tulee lisääntymään merkittävästi tulevina vuosikymmeninä. Päätöksiä tehdessä pitää nähdä selkeästi tulevaisuus ja hallita nykyhetki. Siinä on politiikan suurin haaste ja mahdollisuus.

Lainsäädäntö ja kuntien ratkaisut eivät voi erkaantua toisistaan. Seudullisen kunta- ja järjestöyhteistyön lisäksi kuntien ja valtion päätöksenteon vuoropuhelua ei koskaan voi liikaa korostaa. Kuntien tuottavuuden ja toiminnallisuuden ydin on se, että valtio ja kunnat kilpailevat ainoastaan veronmaksajan edusta taloudellisesti ja toiminnallisesti.

Sari Niinistö, kaupunginvaltuutettu

Sari Niinistö
sniinist@yahoo.com
0504443700
www.sariniinisto.com

 

Säästöä vai lastensuojelua

Lauantai 20.2.2010 klo 15:12 - Merja Vahter

Perjantaiaamuna 19.2. satuin näkemään aamutv:ssä uutisen, jossa kerrottiin Oulun kaupungin tavoitteista välttää lasten huostaanottoa ja sijoittamista. Tällä uskotaan saavutettavan kaupungille jopa miljoonan euron säästöä vuodessa. Säästämistä ja järkevää kuntataloutta kannatan, mutta kyseenalaistan vahvasti kohteet ja keinot silloin, kun lapsista on kyse.

Ensisijainen asia on ja tulee olla lapsen paras. Vasta sitten tulee kuntien taloudelliset edut, vanhempien suojelusta puhumattakaan.

Vaiheessa, jossa kunnan virkamiehet joutuvat päätymään huostaanottoon, on yleensä kaikki keinot vanhempien tukemisessa toteuttaa kasvatukselliset- ja hoivatehtävänsä käytetty. Siihen meidän päättäjien ja kaikkien tulee voida luottaa. Huostaanotto ei koskaan saa tapahtua heppoisin perustein, vaan suuren harkinnan tuloksena. Siihen päädytään ennenkaikkea lapsen turvallisuutta ja etua ajatellen. Eikä mittarina ole kustannukset. Sen sijaan huostaanoton ollessa välttämätöntä ja perusteltua tulisi jokaisen lapsen kohdalla olla olemassa valmiudet sijoittaa hänet perheeseen, jossa kasvaminen on tavallisen kodin omaista. Siinä vaiheessa kohtaavat jo lapsen ja kunnan edut. Laitosmaisen hoidon, kuten lastenkotien kustannukset ovat aina kalliimmat kuin perheille maksettava korvaus sijoitetun lapsen hoidosta. Usein lastenkotikin on jo omaa kotia parempi vaihtoehto lapselle.

Kokemuksesta tiedän, että toisinaan haastatteluista muodostuu virheellinen kuva kuulijalle, kun juttuja leikataan uutislähetyksiä varten, siksi toivon, että käsitin perjantaiaamuna televisiosta näkemäni ja myöhemmin saman pätkän autoradiosta kuullessani aivan väärin.

Lastensuojelun palvelupäällikkö Siskomaija Pirilä Oulusta totesi uutisoinnissa, että kukaan ei voi kasvaa omien juuriensa ulkopuolella, vaan tarvitsee siihen perheensä ja sukunsa. Monenko sijoitusperheessä ja lastenkodissa kasvaneen lapsen mielipiteeseen tämä perustuu? Suunnilleen seuraavassa lauseessa hän toteaa, että laitoslapsi on usein yksinäinen. Sekin vaihtelee. Olen tavannut ja haastatteluissakin nähnyt lapsia, jotka ovat itse todenneet, että lastenkotiin pääsy on ollut parasta mitä heille on lapsuudessa tapahtunut. Kyse on heidän kohdallaan ollut ennenkaikkea turvallisuuden ja hoidon saavuttamisesta, sekä välittävistä ihmisistä.

Suomessa kerrotaan olevan vuosittain 16000 lasta sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Se on kiistatta liikaa. Kriisiperheiden tukeminen on tärkeää ja vielä tärkeämpää on ennaltaehkäistä perheiden kriisiytyminen. Tukea vanhemmuuteen tarvitaan ja tukea on saatavana, ainakin erilaisten lastensuojelujärjestöjen, kuten Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Ensi- ja Turvakotien liiton toimesta.

100 lapsen hoitaminen kotona oman kodin ulkopuolelle sijoittamisen sijaan säästää kuulemma tuon aiemmin mainitun miljoona euroa. Hyvä, jos se on saavutettavissa. Ei kuitenkaan yhdenkään lapsen tulevaisuuden kustannuksella. Siihen meillä ei ole varaa, koska kustannukset tulevaisuudessa voivat olla moninkertaiset. Terveen itsetunnon saavuttavat ja mahdollisimman onnellisen lapsuuden kokeneet ihmiset ovat parasta mitä meillä Suomessa voi tulevinakin vuosikymmeninä olla.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu (kok) 
ja kaupunginhallituksen jäsen

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Työkaluja työelämään tarvitaan

Torstai 4.2.2010 klo 17:47 - Merja Vahter

On lohduttavaa kuulla viisaiden ja arvostettujen suomalaisvaikuttajien suusta aivan samoja aatoksia, joita omassa päässä pyörittelee ratkaisumalleina.

Menojen tarkempi kohdistaminen tai jopa pienet säästöt niissä vaikuttavat kansantalouteen, mutta vielä tärkeämpää on vahvistaa tulopuolta.

Raimo Sailas lausui aamutv:ssä painavaan sävyyn siitä, että on löydettävä keinot, jolla ihmiset voivat olla pidempään työelämässä ja esimerkiksi eläkeputkesta on tullut liian helppo ja houkutteleva väline irtisanomisten yhteydessä.

Olin keskiviikkopäivän töissä Nastolassa ja kävin opetuksen lomassa keskustelua ryhmän kanssa, josta suurin osa oli jäänyt työttömäksi vuosi sitten, tai aiemmin. Äärettömän arvokkaana pidän sitä, että saan kuulla suoraan heidän näkemyksiään ja kokemuksiaan elämäntilanteestaan sekä tunteistaan. Yhtenä esimerkkinä henkilö, joka kertoi olevansa nyt 59-vuotias, vielä täysillä työelämässä mukanaolemisesta kiinnostunut työhaluinen. Hän kertoi tuntuvan loukkaavalta monia kaltaisiaan kohtaan, että irtisanomisista eli työntekijöiden vähentämisestä johtuvissa tilanteissa uutisoidaan määrät siten, että eritellään muut irtisanotut ja eläkeputkeen pääsevät. Tältä kyseiseltä rouvalta ei itseltään ainakaan ollut kysytty mitään siitä, haluaako hän eläkeputkeen. Ei olisi halunnut, vaan aivan tavalliseksi työnhakijaksi. Määristä puhuttaessa hänestä tuntui kyseinen erottelu luvuissa epäsopivalta yksilöitä kohtaan. Kohteliasta olisi tiedustella edes näiden työntekijöiden tahtotilaa.

Kuten monella paikkakunnalla, on Nastolassa samoista yrityksistä jouduttu irtisanomaan tai lomauttamaan ihmisiä tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Toisiaan heitä se ei auta, mutta mahdollisuus keskustella siitä uudelleen koulutusten tai työvoimakoulusten yhteydessä luo jonkinlaista vertaistukitunnetta.

Välittävässä yhteiskunnassa näenkin erittäin tärkeäksi, että osaisimme ajatella eri ihmisten tilanteita myös yksilötasolla, emmekä ihmismassoina tai lukuina. On tärkeää ymmärtää, että Suomessa on oikeasti olemassa ihmisiä, joilla on tahto tehdä pidempää työelämää kuin nykyinen keskimääräinen eläköitymisikä 59,4 - 59,8 -vuotiaaksi. Määrä vaihtelee eri tilastoissa ja puheissa.

Olen aiemminkin joissain kirjoituksissani maininnut, että Lahden ja Päijät-Hämeen seudulle on perustettu osuuskunta Startti vastaamaan juuri nuorten ja näiden varttuneempien osaajien tarpeisiin, mitään ikäluokkaa pois rajaamatta. Se tarjoaa mahdollisuuden yrittäjähenkiseen työllistymiseen ja toimii erittäin matalana kynnyksenä sen kautta mahdollistuvaan työn tekemiseen ilman työttömyysturvan menettämistä. Yrittämiseksi ryhtyminen on monelle haave, mutta se koetaan usein liian suurena riskinä omassa elämäntilanteessa. Osuuskunta onkin ainoa yrittämisen muoto, jossa on mahdollista saada soviteltua työttömyystukea niiltä päiviltä, jolloin ei ole työtä ollut tehtäväksi ja laskutettavaksi.

Kyseinen osuuskunta onkin ansaitusti saanut osakseen kiinnostusta eri asteisen koulutuksen saaneiden ihmisten parissa mahdollisuutena, joksi se on meidän perustajien keskuudessa tarkoitettukin. Ihanne olisi, että opinnoistaan valmistuvat nuoretkin pääsisivät heti hyödyntämään saamiaan oppeja käytännön työelämässä, eikä turhia työttömyysjaksoja, jopa vuosia, pääsisi syntymään heti alusta pitäen. Varttuneempien osaajien kokemuksien ns. hiljaisentiedon siirtona voi tällaisessa työyhteisössä toteutua mitä mielekkäimmällä ja kaikkia osapuolia tyydyttävällä ja kehittävällä tavalla.

Osuuskunta on mallina toteutettavissa millä Suomen paikkakunnalla tai alueella tahansa. Henkilöjäsenten lisäksi osansa sen syntymisestä ansaitsevat Päijät-Hämeen TE-toimisto, Lahden alueen kehitysyhtiö Lakes ja Lahden alueen Uusyrityskeskus.

Nykyisessä haasteellisessa taloustilanteessa ja ihmisten itsensä hyväksi, kaikki keinot kannattaa kokeilla. Taloudelliseksi esteeksikään kyseisen osuuskunnan sääntöjen mukaiset liittymismaksu ja jäsenmaksu, yhteensä 90 euroa, eivät jäsenille muodostu. Liittyjän ei tarvitse olla työtön, eikä muu työsuhde ole esteenä. Liittyjä voi olla myös jo olemassa oleva yritys.

Parhaimmillaan mukana olevat nuoret, ja miksei varttuneemmatkin osaajat huomaavat siipiensä kantavan oman yrityksen perustamiseen ja muiden työllistämiseen työnantajina.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

PERUSPALVELUT MUUTOKSESSA

Maanantai 1.2.2010 - Sari Niinistö

Sosiaali- ja terveysala elää mukana muuttuvassa maailmassa. Ainakin sen pitäisi. Väestö ikääntyy, lääketiede kehittyy, kuntalaisten vaatimustaso kasvaa ja sosiaali-ja terveyspalvelujen kysyntä nousee koko ajan. Yhteistyön tarpeet seudullisesti ja paikallisesti kasvavat. Raskaita erityispalveluita on osattava arvioida oikein ja jakaa resursseja oikeudenmukaisesti. Palvelutuotanto voidaan järjestää tehokkaasti ja kysyntälähtöisesti. Muuttuvassa ympäristössä on osattava tarkastella viitekehystä, toimintaideologiaa, rakenteita ja johtamista vastaamaan tarpeita aiempaa paremmin. Kuntalaisten itsehoitoa ja omatoimisuutta on tuettava. Ihmisen tulee olla toiminnan subjekti eikä objekti. Palveluverkoston pitää kunnioittaa ihmisten erilaisuutta ja suoda valinnanvapautta niin palveluissa kuin maksamisessakin. Lähes kaikki ihmiset elävät nykyään yli varojensa. Jotkut elävät myös yli toisten varojen. Jotkut onnistuvat kummassakin tapauksessa. Tämä haaste näkyy myös sosiaali- ja terveyspalveluissamme.

Lahden sosiaali- ja terveystoimiala on koonnut v.2010-2011  kehittämistoiminnot kokonaisuudeksi, joka nimettiin Peruspalvelut muutoksessa- hankkeeksi. Se sisältää palvelun tuottamisen rakenteisiin liittyviä tavoitteita sekä ennaltaehkäisyyn, toiminnan sisältöön ja prosesseihin liittyviä tavoitteita. Keskiössä on kuntalaisten valinnan vapauden, asiakkuustiedon ja omahoidon vahvistaminen.

Kokonaisuus suuntautuu matalan kynnyksen palvelujen lisäämiseen, avopalvelupainotteisuuteen, palvelusetelin ja sähköisen palvelun käytön laajentamiseen, tuottavuusnäkökulmiin ja ennen kaikkea palvelujen saatavuuden ja ajoituksen parantamiseen.

Konkreettisesti tahtotila tulevien vuosien tavoitteille tarkoittaa mielenterveys – ja päihdepalvelujen palvelurakenteen muutosta perusterveydenhuollon suuntaan. Hoidon saatavuutta, jatkuvuutta, moniasiakkuuksien hallintaa ja yhteistyötä eri toimijoiden kanssa kehitetään.

Tärkeänä osana kokonaisuutta on myös palvelusetelin käytön laajentaminen kotihoidossa ja vammaispalveluissa.

Tarkoituksena on parantaa vanhusten avopalveluiden toiminnanohjausta. Tavoitteena on nostaa kotihoidon asiakastyöhön käytettyä työaikaa. Tämä voi toteutua uusien työtapojen ja välineiden käyttöönoton myötä.

Yhtenä tavoittena kokonaisuudessa on kaatumisten ja niistä aiheutuvien murtumien mm. lonkkamurtumien ennaltaehkäisyyn liittyvä osahanke. Tämä toteutetaan tiivissä yhteistyössä terveyskioskin kanssa, joka on ehkä kaupunkilaisille se näkyvin osa laajaa peruspalvelut muutoksessa- hanketta.

Kauppakeskukseen aukaistaan palvelupiste, joka on avoinna kaikille kaupunkilaisille ilman ajanvarausta. Matalan kynnyksen toiminnassa palvelujen saatavuus ja tavoitettavuus paranevat. Kioskissa ammattilainen ohjaa, auttaa ja neuvoo. Toimipiste sisältää tietoliikenneyhteydet julkisten toimijoiden terveystietojärjestelmiin. Yhteispalvelumahdollisuus lisää palvelujen peittävyyttä ja ohjaa satunnaisia palvelutarpeita matalan kynnyksen rakenteen piiriin.

Kioski on nykyaikaista palvelua parhaimmillaan. Se palvelee nuoria ja iäkkäitä kaupunkilaisia erilaistamatta ja helposti. Sisäisen turvallisuutemme uhkana olevaa syrjäytymistäkin voidaan estää matalan kynnyksen toiminnoilla.

Peruspalvelut muutoksessa- hanke on laaja-alainen kehittämiskokonaisuus, joka tähtää arjessa tapahtuvaan sisällölliseen uudistamiseen koskien sekä ehkäisevän työn, asiakaspalvelun ja prosessinäkökulman sisältöjä. Hankkeeseen kaupunginhallitukselta haettava kehittämisraha on suunniteltu käytettäväksi mm.yhteishankkeiden kuntarahoitusosuuksiin. Toiminnan sisällöllinen uudistus palvelee kaupunkilaisen etua myös tuottavuusnäkökulmasta.

 

 

 

Tulevaisuuden työelämä puoluevaltuustossa

Lauantai 23.1.2010 klo 21:10 - Merja Vahter

Puoluevaltuuston kokouksen yhteyteen perinteisesti kuuluva poliittinen tilannekatsaus toteutettiin tänään lauantaina 23.1. poikkeuksellisesti yleisölle avoimena. Vanhalle ylioppilastalolle oli valtiovarainministerin, Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen puheenvuoroa saapunut kuulemaan kohtalaisen reilu joukko varsinaisen puoluevaltuustoväen lisäksi.

Kataisen puheenvuoro käsitteli työllisyyden ja työttömyyden tilaa monelta kantilta. Kokoomuslaiseen tapaan puhe keskittyi kuitenkin pääosin tavoitteeseen tehdä asialle jotakin. Mm. pidempään jatkuva työelämä olisi yhteiskunnallisesti merkittävä. Nykyisin keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä on 59,4 vuotta. Jo yhden vuoden jatko toisi yhteiskuntamme kassaan 3 miljardia lisäeuroa. Kolme vuotta nykyistä pidempi aika merkitsisi valtiovarainministerin mukaan sitä, että Suomen ei tarvitsisi ottaa lisää lainaa ollenkaan. Suomi on Japanin jälkeen toiseksi nopeimmin ikääntyvä maa. Vertailuna kuulimme, että Japanissa keskimääräinen eläkkeellejäämisen ikä on 69,4 vuotta.

Työajan pidentymiseen voitaisiin vaikuttaa monin eri tavoin. Yksi tärkeimmistä on luonnollisesti työhyvinvointi ja -viihtyvyys. Risto E.J. Penttilä kertoi esimerkkinä Abloyn lisänneen yrityksessä pienin keinoin työympäristön viihtyvyyttä ja tavoitelleen sillä vuotta pidempiä työssäoloikiä. Käytännössä ne kasvoivat kahdella vuodella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päivän kommenttipuheenvuorojen pitäjistä Roope Mokka korosti myös työn mielekkyyden merkitystä. Vapaa-ajan ja työajan suhteessa on myös parantamisen varaa, samoin osa-aikaeläkkeelle olisi edelleen käyttöä.

Työssäoloaikojen pidentyminen vain yläpäästä ei omasta mielestäni ole se ainoa tavoiteltava tila, vaikka toki sekin. Erittäin tärkeää sekä yksilöille että yhteiskunnallemme olisi, että nuoremme pääsisivät nykyistä aiemmin kiinni työelämään. Jokainen valmistumisen jälkeen ilman työtä oleva vuosi on hukkaan heitetty. Mitä pidemmäksi kyseinen aika muodostuu sen hankalammaksi menee. Kynnys kasvaa sitä mukaa kuin turhautumista pääsee syntymään. Niin kulunut sana näinä aikoina kuin syrjäytyminen onkin, niin nuorten kohdalla sen uhka on todellinen. Terve itsetunto vaatii sitä, että kunkin kansalaisen osaamiselle ja panokselle työelämässä on käyttöä. Tämä koskee luonnollisesti kaikenikäisiä terveitä ja työkuntoisia ihmisiä.

Kuunneltuani tänään jo toisen kerran tällä viikolla näitä tulevaisuuden työllisyystilanteisiin liittyviä puheenvuoroja, tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että olemme Lahdessa valmistelemamme uuden Lahden alueen osuuskunta Startin synnyttämisen suhteen olleet oikeilla jäljillä.

Kukaan ei vielä tässä vaiheessa voi tietää kuinka hyvin sen kanssa onnistutaan, mutta varmaa on se, että kokeilu ja jatkuva kehittäminen on ollut ja on sen arvoista. Lupasin toimittaa luomastamme mallista Kataiselle esittelytekstiä, koska malli on tavoitteemme mukaisesti hyvinkin helposti monistettavissa ja otettavissa käyttöön eri puolilla Suomea, jos kunkin alueen toimijat osaavat sen sisäistää.

Lahden osalta olen erittäin tyytyväinen siitä, että TE-toimiston johtaja Juha Kouvo sekä hänen kollegansa Marja-Liisa Väisänen lähtivät kanssani keräämään asian ympärille tiimiä, jonka kanssa työstimme mallin käytännön toteutustasolle. Uusyrityskeskuksen toimitusjohtaja Pekka Mantilan ja Samuli Kunnaruksen sekä Lahden alueen kehitysyhtiö Lakesin toimitusjohtaja Erkki Karppasen suosiollisella tuella osuuskunnan toiminta on nyt päässyt pääraiteelle ja liikkeelle. Sivuraiteita ja asemia on mahdollisuus rakentaa niin paljon kuin niitä tarvitaan.

Annan tästä mallista mielelläni lisätietoja kaikille siitä kiinnostuneille. Sekä siihen liittyvien toimijoiden yhteystietoja. Osuuskunnan ensimmäinen toimitila on vuokrattu Asko II-tiloista Renorilta.

Mielenkiintoisen ja antoisan päivän jälkeen on taas entistä enemmän energiaa tarttua erilaisiin haasteisiin niin työssä kuin luottamustoimissa.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

Lumoavaa luontoa, katastrofia ja päätöksentekoa

Sunnuntai 17.1.2010 klo 19:17 - Merja Vahter

Lahti on saanut pitää lumivalkeaa, lähes sadunomaista maisemaa jo useampia viikkoja. Aamut ja päivät ovat olleet näkymiltään vaikuttavampia kuin kauneimmatkaan talviset postikortit. Tätä me suomalaiset osaamme varmasti arvostaa. Neljä vuodenaikaa on rikkaus, jota kaikkialla maailmassa ei suinkaan ole.

Vastaavasti maailmassa on paikkoja, joissa olot ovat tälläkin hetkellä kaikkea muuta kuin hyvät tai kauniit. Vasta Tapaninpäivänä saimme seurata erilaisia dokumentteja, joissa palattiin viiden vuoden takaisiin Tsunamin aiheuttamiin kauhunhetkiin ja tuhoihin Thaimaassa sekä muissa paikoissa, joihin tämä järkyttävä luonnonmullistus osui. 

Nyt uutiset tuovat silmiemme eteen ajantasaista tietoa Haitista, jossa maanjäristys on luonut suurta tuhoa. Orvoiksi jääneet lapset eivät vielä voi edes käsittää, että he ovat perheistään ainoita jäljelle jääneitä. Yhtään lohdullisempi ei ole tilanne vanhemmilla, jotka menettivät lapsensa tai muita perheenjäseniään näinä järkyttävinä järistyksen hetkinä. Suojelusenkeleitäkin on näillä haitilaisilla ollut mukana, koska joillekin onnekkaille on sortuneiden talojen alla muodostunut pieniä ilmalukkoja, joissa he ovat kyenneet sinnittelemään vielä useita päiviä katastrofin jälkeen. Avunhuutoja kuuluu raunioista edelleen ja onnekkaimmat pääsevät pelastajien toimesta vielä elävinä ansastaan pois.

Kansainvälisten avustusjärjestöjen hyvin organisoidulle työlle on jälleen käyttöä kenttäsairaaloineen sekä avustuksineen ammattitaitoisten paikanpäälle lentävien toimesta. Kädenojennuksemme lahjoitusten muodossa voimme itse kukin tehdä omien resurssiemme ja tahtomme mukaan.

Jotenkin vähäpätöisiltä tuntuvat nyt meidän lahtelaisten päättäjien ongelmat painiskellessamme taas yksien vuoden merkittävimipien päätösten parissa maanantain 18.1. kaupunginvaltuuston kokouksessa, jossa esityslistallamme on rakennusneliömetreiltään valtava Kariston liikekeskuksen ja hypermarketin kaava sekä toriparkki. Kaupunkimme elinkeinoelämän suhteen vaikutuksellisia molemmat.

Toriparkin mahdollistamiselle en halua olla jarruna, koska keskustan elinvoimaisuus on kaupungillemme tärkeä. Se on käyntikorttimme, halusimme tai emme. Minulle on aina ollut selvää, että haluan näin olevan. Sekä keskustan yritykset että asukkaat tulevat lähivuosien aikana tarvitsemaan uusia pysäköintimahdollisuuksia, jotta saamme ratkaistua kävelykeskusta-alueen, joka miellyttää päättäjien enemmistöä. Lisäksi Lahden tulee olla houkutteleva turismille. Myös sitä ajatellen on tärkeää, että keskustassa on mielenkiintoisia erikoisliikkeitä, kahviloita ja ravintoloita. Niiden olemassaolon edellytys on riittävän runsaat asiakasvirrat.

Maanantaina kokoontuva valtuusto päättää vain rakentamisen mahdollistamisesta, ei rakentamisesta kaupungin varoin.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

LAHTELAINEN 10

Tiistai 12.1.2010 - Sari Niinistö

Sibeliustalo täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Suomalainen koko kansan talo on ottanut kaupungissa paikkansa.

Mitä jos meillä ei olisi tätä lahtelaista valttikorttia? Olen iloinen, että päättäjät 10 vuotta sitten tekivät rohkean ratkaisun. Pelkästään viime vuonna 145000 ihmistä on saanut unohtumattomia elämyksiä. Kaikkiaan talossa on ollut yli 1000 konserttia ja lähes 1 000000 kuulijaa. Lahdessa on myös nuorilla ja aikuisilla oma klubi, joka on toimii talon sisällä. Inhimilliseen esitysaikaan, viihtyisässä ympäristössä on tarjolla huippuartistien rock-konsertteja. Vaikka viime vuonna mentiin taantumaan, nousi finlandiaklubin kävijämäärä lähes 50%. Ipanarockia lapsille, teini-idoleita ja keski-ikäisten klassikkosuosikkeja. Kaikille oli kysyntää.

Suuressa salissa stand-up koomikot, iltapäiväkonsertit, klassiset ja viihteen veteraanit takoivat uusia ennätyksiä. Musiikki toimii ja vetoaa riippumatta taloustilanteesta. Taantuman merkit talossa näkyivät lähinnä yrityskokouksissa ja niiden osallistujien määrässä. Tämäkin muutos näyttää jäävän väliaikaiseksi ensi vuoden kysynnän perusteella.

 

Talo ei ole ainoastaan lahtelaisen musiikkielämän sydän. Ainutlaatuinen miljöö, estetiikka, akustiikka, sijainti, asiakastyytyväisyys, tilojen toimivuus, henkilökunnan ammattitaito ja talon viihtyisyys houkuttelevat ulkopaikkakuntalaisia niin konsertteihin kuin muihinkin kokoontumisiin. Erilaiset kokous- ja kongressitapahtumat hyödyntävät upeaa metsähallia sekä kokoustiloja.

Valtakunnallisten sijaishuollon päivien iltatilaisuudessa viime syksynä kommentoi  presidenttimme puoliso Arajärvi minulle sibeliustalon ainutlaatuisuutta. Hän hyppäsi iltajunaan ja piti matkaa miellyttävän lyhyenä.. Hiljattain valmistuneessa TSN gallupin kongressitalojen asiakastyytyväisyystutkimuksessa Sibeliustalo kamppaili kärkisijasta Tampere-talon kanssa. Viime lokakuussa Sibeliustalo löytyi arvostetun The Sydney Morning Herald lehdestä maailman 10 parhaan konserttitalon joukosta. Talo otti myös energiapoliittisen askeleen viime vuonna siirtymällä ympäristöystävällisen tuulisähkön käyttäjäksi.

 

Mikä kappale saa kyyneleet  silmiisi, väreet vartaloosi tai hymyn huulillesi? Elämänkaaren varrella musiikilla on suuri merkitys. Jo vauvat rakastavat musiikkia. Leikki-ikäisille rytmit avaavat uuden eloisan maailman. Nuoruuteen kuuluu oleellisesti idoli-kulttuuri. Muusikkoihin samaistutaan ja kaikilla meillä oli teininä omat suosikkimme. Elämän käännekohdissa musiikki toimii tunteittemme tulkkina .Sävelet ja sanoitukset tekevät fiiliksistämme totta ja samaistumisen tunne johonkin suurempaan on ulottuvillamme. Valitsemme musiikkia häihin, hautajaisiin, ristiäisiin ja muihin perhejuhliin. Sodissa ja itsenäisyydessä, vankeudessa ja vapaudessa, yksinäisyydessä ja ystävyydessä musiikilla on paikkansa. Vaikean ajan ylitse voi musiikki rakentaa sillan. Ilokin pulppuaa usein sävelinä.. Harva meistä on musiikin ammattilainen tai ymmärtää nuotteja Sibeliuksen tapaan. Jokainen meistä on syntynyt kuitenkin ymmärtämään luonnostaan musiikin universaalia kieltä, rytmiä ja sen sykettä. Konsertti tai keikka voi monelle olla elämys, joka kantaa  arjessa pitkään.

 

Meillä lahtelaisilla on talo, josta kannattaa olla ylpeä. Tulevan kevään aikana meillä on omassa kaupungissamme tarjolla tekemistä koko perheelle. Minua kiinnostavat mm. Apocalyptica ja Venäjän armeijan kuoro ja baletti sekä klubin keikat. Jälkikasvu odottaa muumiorkesteria ja disney-klassikoita. Parhaat naurut irtoavat varmaan Kummanki kaa .

 

 

 

Voimaa ja elämäniloa väreistä

Keskiviikko 6.1.2010 klo 17:13 - Merja Vahter

Onnellinen se
ken omaa
harrastuksen,
jolla saa
elämäänsä lohtua
silloinkin, kun se
kovimmin koettelee.

Minulla oli
eilen
suuri ilo ja
kunnia
olla lausumassa
tervehdyssanat
Raili Widgrenin
näyttelyn
avajaisissa
Wellamo-
opistolla Lahden
Aikuiskoulutus-
keskuksessa.

Avajaisiin oli saapunut suuri kutsuvieraiden joukko, joka koostui Railin perheestä, sukulaisista, ystävistä ja hänen juuri äskettäin edesmenneen puolisonsa Jyrki Widgrenin Lions-veljistä sekä senioriystävistä puolisoineen. Meitä Tilkkukiltalaisiakin oli monipäinen joukko.

Wellamo-opiston aula- ja käytävätilat ovat mitä upein ympäristö Railin töille, jotka ovat syntyneet 15 viime vuoden aikana. Ne ovat niille luonnollinen ympäristö siitäkin syystä, että hän on meidän monen muun tavoin opiskellut jo vuosia aina vaan uutta ja uutta kyseisen opiston kursseilla, pääasiassa Tuija Vähävuoren opissa.

Jokaisella meillä tekstiilitaiteen harrastajalla on oma tyylimme, jonka tunnistamme yleensä hyvin jo ennen kuin kuulemme kenen töistä ja tuotoksista on kyse. Tilkkutöiden harrastaminen alkaa yleisimmin perinteisten peittojen tai seinävaatteiden teolla ja kehityksen sekä kokemuksen myötä luovuus pääsee yhä enemmän ja enemmän valloilleen tuottaen mitä erilaisimpia taideteoksia. Jostain syystä tekstiilitaide ei vaan ole koskaan saavuttanut samaa asemaa kuin esimerkiksi piirtäjien ja maalareiden töiden arvostus. Miksiköhän? Kuitenkin ajallisesti käytetään yleensä esimerkiksi näiden näyttävimpien tilkkutöiden tekemiseen moninkertainen määrä aikaa verrattuna maalaustaiteeseen.

Raili Widgrenkin on käyttänyt jo vuosikausien ajan töissään itsevärjättyjä kankaita, joita modernin kirjailun keinoin työstää aina vain näyttävämmin ja näyttävämmin eri materiaaleja yhdistellen. Näyttelyyn kerätyistä töistä lukuisa joukko on erilaisiin julkisiin tiloihin lahjoitettuja. Niitä näkee niin sairaaloissa, palvelutaloissa, neuvoloissa, kouluissa kuin seurakunnankin tiloissa. Raili on hyvin ymmärtänyt sen, että antaessaan saa itsekin paljon, usein enemmän kuin antaa. Kaikki hyvä tai rikkaus ei ole esineellistä, vaan jotain aivan muuta.

Avajaistilaisuudessa Raili kertoi olevansa äärettömän onnellinen siitä, että vaikka hän joutui vaikean reumaan sairastumisensa jättämään työnsä ala-asteikäisten lasten opettajana jo vuonna 1995, on hän saanut pitää terveet kädet ja silmät. Siitä kertoi myös yksi eilen kuulemistamme lauluesityksistä, jonka Raili kertoi olevan yksi hänelle rakkaimmista.

Harrastus, jota voi tehdä istuallaan on ollut kaikkina näinä vuosina suuri rikkaus. Sitä on ollut myös aviomies Jyrki, joka on jaksanut ja viitsinyt auttaa materiaalien kantamisessa edestakaisin. Välillä kaupungista mökille ja taas mökiltä kaupunkiin. Ompelukone on sentään ollut molemmissa päissä, joten sitä ei ole tarvinnut enää kankaiden ja muun materiaalin lisäksi kanniskella suuntaan ja toiseen. Samoin puolison apu on ollut enemmän kuin tarpeen lukuisten näyttelyiden pystyttämisessä.

Vaikka Jyrki Widgren nukkui vaikean sairautensa seurauksena pois keskuudestamme Lahden kaupunginsairaalan saattohoito-osastolla vasta muutama viikko sitten, oli hän omalla tavallaan läsnä eilenkin. Loppiaisaattoiltana aulaa somisti Railin upeiden töiden lisäksi kuva meille kaikille niin tutusta järjestöaktiivista, jonka auttava asenne ulottui lukuisiin yhdistyksiin ja toimintoihin Lahdessa ja kauempanakin. Kauniit valkoiset kukkaset ja lukuisat palavat kynttilät loivat juhlavaa tunnelmaa normaalisti niin arkisen hyörinän valtaamaan aikuisten, elinikäistä oppimista toteuttavien ihmisten valloittamaan tilaan.

Vasta tänään minulle paljastui päivän Etelä-Suomen Sanomista, että Raili Widgren viettää näyttelyn merkeissä myös 70-vuotismerkkipäiväänsä, 7.1.2010. Onnea siis senkin johdosta ja voimia elämään ilman pitkäaikaista elämänkumppania ja puolisoa, jota kovin monet ihmiset eilisiltanakin lämmöllä muistelivat. Värit ja kättesi työt tuokoot Sinulle ystäväni edelleen voimaa päiviisi ja elämääsi.

Näyttely on yleisölle avoinna 7.-16.1.2010 arkisin kello 9.00-20.00 ja lauantaisin kello 9.00-15.00. Sunnuntaisin suljettu.

Suosittelen päivänvalon aikaa kaikille niille, joilla on mahdollisuus tutustua näyttelyyn silloin. Aikuiskoulutuskeskuksen suuret ikkunat mahdollistavat kauniin valaistuksen töiden väreille.

Raili ja Jyrki Widgren ovat tehneet pitkän päivätyön Kokoomuksen järjestötoiminnassa ja Kansallisten Seniorien toiminnan kehittämisessä paikallisella sekä valtakunnallisella tasolla.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

Rauhaa, joulurauhaa

Perjantai 25.12.2009 klo 11:14 - Merja Vahter

Jouluni on tänä vuonna ollut monessa suhteessa hyvin erilainen kuin yleensä. Perussyy siihen on, että olen eri paikassa kuin tyttäremme. Saman tosiasian eteen kaikki vanhemmat joutunevat jossain vaiheessa. Kun appivanhemmat asuvat eri puolilla maailmaa, on opittava jakamaan nuorten joulut. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että me olemme saaneet olla nuortemme kanssa kaksi edellistä joulua. Toisen niistä heidän luonaan Irlannissa, toisen täällä kotonamme Suomessa. Nyt oli siis oikeutetusti Portugalin vuoro, josta tyttäremme sulhanen on kotoisin.

Tähän jouluun valmistautumiseen on liittynyt myös mahdollisimman vähän hössötystä ja supervalmistautumista. Siihen oppimista olen tavoitellut ja halunnut jo pitkään. Joulun tärkein asia on saada rauhassa hiljentyä muistamaan juhlan merkitys ja syy. Valmistautuminen syntyykin yllättävän pienistä ja yksinkertaisista asioista, joista musiikin vaikutus on itselleni suuri. Tämän joulun alla olen saanut tilaisuuden kuulla pieniä ja suuria konsertteja, aamulla ja illalla. Perinteisin on ollut Sinfonia Lahden ja Laulupuu-kuoron yhteinen konsertti Sibeliustalolla. Pienin, mutta tämän vuoden itselleni koskettavin oli lahtelaisen pankin aamupuurotilaisuudessa. Kaarisillan neljä nuorta olivat laulamassa muutaman jousisoittajan säestyksellä. Siellä laulanut poika lauloi suoraan sydämeen.

Vihdoin koitti jouluaatto. Kauan odotettu suuri päivä, johon kaikki suomalaisetkin valmistautuivat kukin omalla tavallaan. Kuka täysillä valmistautuen, kuka pelonsekaisin tuntein. Suuri suru on ollut mm. niissä perheissä, joissa on ensimmäinen joulu ilman perheenjäsentä, jonka he ovat kuoleman kautta menettäneet vuoden aikana. On vaikeaa elää muistojen kanssa, joihin liittyy kiinteästi rakas ihminen, jota ei enää ole. Nämä perheet ovat näin joulun aikaan paljon minunkin mielessäni.

Jouluaattoaamuun ajoitin torttujen ja piparien paistoa. Niistä kun tulee niin mahdottoman hyvä jouluinen tuoksu kotiin. Saimmepa ensimmäisen maistajankin heti lämpimäisille, kun yksi ystävistämme tuli käväisemään siinä piparien paistelun lomassa. Valmiina jo olleet tortut maistuivat yhteisen aamupäiväkahvin lomassa. Päivällä kävimme lyhykäisellä vierailulla veljelläni ja pidemmällä sellaisella mummolassa eli mieheni äidillä. Siellä olikin paikalla perhettä useammassa polvessa, eikä suinkaan vielä kaikki, vaan osa on tulossa käymään vielä muina joulun päivinä. Joulukirkkoon menimme viideksi. Tapasimme siellä useita tuttujamme. Kirkossa oli myös lukuisa joukko Lahdessa jouluvieraana olevia. En sitä toki muuten tietäisi, mutta kun he itse kertoivat. Kirkosta palattuamme kävimme kotona lisäämässä lämmintä päälle ennen hautausmaakierrokselle lähtöä ja sytytimme omalle pihalle lisää kynttilälyhtyjä ja muita ulkotulia.

Mustankallion- ja Levon hautausmailla oli perinteiseen tapaan upea juhlavalaistus haudoilla palavien kynttilöiden ansiosta. Hieno suomalainen tapa, jota ulkolaiset vieraat pitävät melkoisena elämyksenä jouluvierailujensa yhteydessä. Vaikuttavaa se on meille itsellemmekin vuodesta ja sukupolvesta toiseen. Hautausmaiden käytävillä tulee vastaan perheitä, jotka koostuvat kaikenikäisistä ihmisistä, vauvoista mummoihin ja vaareihin, nuoria keskenään ja kaikkia muita ikäluokkia.

Kaiken tämän päätteeksi oli mukava keskittyä myöhemmin illalla rauhassa kotona vielä pieneen joulupäivälliseen. Radiosta tuli ohjelma, jossa ihmiset lähettivät toisilleen toivemusiikin lomassa joulutervehdyksiä "Ilmasiltaa pitkin" ulkomailta Suomeen ja Suomesta ulkomaille. Siinä kuuli monet muistot kotimaasta ja seikkalut, jotka ovat vieneet ihmisiä asumaan muihin maihin. Heidän sydämissään Suomella ja perinteillä on jouluna erityinen merkitys.

Oli maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

Kaupungin talousarvion herättämiä ajatuksia

Lauantai 12.12.2009 klo 23:38 - Merja Vahter

Lahden kaupungilla, kuten kaikilla muillakin Suomen kunnilla on täysi työ selvitä kunnialla vuoden 2010 kuntapalveluvelvoitteiden hoitamisesta.

Meille valtuutetuille on selvää, että kuntalain velvoittamat palvelut on ensisijaisesti hoidettava. Niiden osalta valtuusto on määritellyt suhteellisen hyvin seurattavat tavoitteet kullekin toimialalle, samoin arviointikriteerit kautta mittarit sekä tavoitetasot. Edelleenkin näiden selkeyttämisessä on varaa jo siksi, että niiden mitattavuus on helpompaa. Se helpottaa päätöksentekoa sekä arkipäivän toimintaa kaupungin kaikilla toimialoilla. Niiden selkeys on välttämätöntä myös tarkastuslautakunnan työskentelylle.

Vaikka palvelut, niin lakisääteiset kuin muut tuotettaviksi priorisoidut, nielevät aimo osan budjetista, tulee kyetä katsomaan pitkälle huomiseen. Rakennamme ja ylläpidämme Lahtea myös tuleville sukupolville. Näin ovat Luojan kiitos tehneet myös edeltävät sukupolvet.

Saamme olla paljosta kiitollisia niille sukupolville, jotka ovat rohkeasti ja määrätietoisesti investoineet kaupunkiimme, niin yksityisellä rahalla kuin yhteisesti kerätyillä julkisilla rahoilla, kuten verotuloilla.

Hyvänä esimerkkinä on meillä mahdollisuus tutustua niihin Unto Ojosen juuri tällä hetkellä Historiallisessa museossa meneillään olevassa näyttelyssä. Ne rakennukset, jotka ovat syntyneet Lahteen hänen ja hänen aikalaistensa kynästä, ovat malliesimerkkejä siitä, että rohkeutta ja kykyä kauaskatseisuuteen on riittänyt silloiselta kaupunginjohdolta, päättäjineen sekä virkamiehineen. Myös seurakunnat ovat tehneet suuria investointeja Lahteen.

Kiitollisimpia saamme kuitenkin olla niille hurjapäille, jotka mm. sotien jälkeisinä vuosina ovat perustaneet ja rakentaneet tänne uusia yrityksiä ja näin työllistäneet jo yksittäisinä yrityksinä satoja ja taas satoja ihmisiä, niin miehiä kuin naisia.

Viime viikolla minulle tehtiin vaikea kysymys. Merkittävästi Lahdessa työllistävän, vahvasti vientiin suuntautuneen yrityksen toimitusjohtaja kertoi yrityksensä olevan suhteellisen tiuhaan, eri maista tulevien ostotarjousten kohde.

Kysyttyäni millaisena hän näkisi yrityksen tulevaisuuden Lahdessa, jos he jossain vaiheessa tekevät päätöksen vastata ostotarjoukseen myöntävästi? Vahva oletus oli, että todennäköisesti se siirtyisi kymmenen vuoden sisällä Lahdesta ja Suomesta pois.

Hän esittikin samalla minulle vastakysymyksen. Mitä kaupunki minun mielestäni tekee yritysten pysymiseksi täällä? Mahdollisimman hyvä kannattavuus kun on joka tapauksessa jokaisen yrityksen ja sen johdon vastuulla.

Ensimmäisenä mieleeni nousivat ripeä, osaava ja onnistunut kaavoitus yritysten tarpeisiin ja osaavan henkilöstön jatkuvaan koulutustarpeeseen vastaaminen.

Paljon muutakin tehdään. Meidän tuleekin kyetä konkreettisesti harkitsemaan ja osoittamaan, millä tavalla Lahti on kilpailukykyinen sijoituskunta kaiken kokoisille yrityksille myös tulevaisuudessa.

Tällä kaikella on suuri merkitys menestyksellemme. Yritykset ja niiden ansiosta työllistyvät ihmiset tuovat Lahdelle kipeästi tarvittavia veroeuroja, joiden turvin pystymme tarjoamaan päivähoito-, koulu-, liikunta-, terveydenhuolto-, kulttuuri- ym. palveluja, vanhustenhuolto yhtenä tärkeimmistä.

Sosiaalisten tukien tarve kasvaa jatkuvasti. Niiden hoitaminen on yksi merkittävä osa sivistynyttä hyvinvointiyhteiskuntaa.

Samanaikaisesti meidän on kuitenkin otettava käyttöön kaikki luovuus, jotta osaamme notkeasti taipua uusiin toimintatapoihin niin yrityksissä, kunnissa kuin yksilötasollakin. Näissä talkoissa tarvitaan meitä kaikkia aikaa ja voimia säästelemättä. Eikä vähiten uusien työpaikkojen luomisessa niin nuorille kuin kaikenikäisille. Turvallinen kotikaupunki edellyttää tahtoa, vahvaa taloutta ja aimo annoksen oikeaa asennetta.  

Kaupungin talousarvio keskittyy ennen kaikkea toimialojen raameihin ja ilmaisee talousarviokokouksessa valtuuston tekemien päätösten mukaista valtuuston tahtoa. Toimialat tekevät sitten vuoden 2010 aikana lautakuntien johdolla erilaisiin nyansseihin liittyvät priorisointiratkaisut.  Myös niissä tullaan luovuutta ja notkeutta tarvitsemaan. Siitä voimme olla melkoisen vakuuttuneita jo tässä vaiheessa. 

Kaupunginhallitus samoin joutunee tai saanee ottaa kantaa tulevan vuoden aikana mitä moninaisimpiin uusiin ja yllättäviin tilanteisiin. Toivotaan, että niiden joukkoon mahtuu myös Helsinki 2012 muotoilukaupunkihankkeen kaltaista julkisuutta osoittamaan valmiuttamme yhteistyöhön nostaa esiin suomalaisten vahvuuksia.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu ja
kaupunginhallituksen jäsen

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi