Presidentinvaalipäivänä

Sunnuntai 5.2.2012 klo 11:19 - Merja Vahter

Tilinpäätöksen aika

Perjantai 30.12.2011 klo 19:46 - Merja Vahter

Kohti eurokriisin ratkaisua

Perjantai 16.12.2011 klo 22:07 - Niina Pautola-Mol

5.12.2011

Näin Suomen itsenäisyyspäivän tienoolla moni varmasti palaa ajassa taaksepäin ja tuntee kiitollisuutta siitä, että saamme elää itsenäisessä Suomessa. Vallitsevan talouskriisin keskellä Suomen itsenäisyys tuntuu erityisen merkittävältä. Talouden kehitys muuttuu suhdanteiden myötä, mutta Suomen itsenäisyys on ja pysyy. Onneksi.

Komissaari Rehn sanoi viime viikolla, että euroalueen kohtalo ratkeaa lähipäivinä. Talouden hallintaa on vahvistettava ja kriisin leviäminen on saatava hallintaan.  Tulevaan EU huippukokoukseen kohdistuu suuria odotuksia. Keväällä 2010 Kreikan ensimmäisestä pelastuspaketista alkanut kilpajuoksu markkinoiden kanssa on saatava päätökseen. EU-maiden päämiehet, euromaiden valtiovarainministerit, EU-instituutiot, virkamiehet ja naiset, ovat tehneet hurjasti töitä, kelloon katsomatta, heikommassa asemassa olevien jäsenmaiden auttamiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi euroalueelle. Lukuisista avustustoimista huolimatta markkinat eivät ota rauhoittuakseen. Viimeksi tänään (5.12.) luottoluokittaja S&P varoitti korkeimman luottoluokituksen omaavia euromaita, Suomi mukaan lukien, mahdollisista luokitusten laskusta, mikäli euroalueen kriisin ei saada ratkaisua. Myös toinen luottoluokittaja Moody’s varoitti hiljattain mahdollisista valtionlainojen luottoluokitusten laskuista lähitulevaisuudessa. Tukea saaneiden euromaiden  (Kreikka, Irlanti ja Portugal) lisäksi markkinoiden epäilykset ovat viime aikoina kohdistuneet erityisesti Italiaan, Espanjaan ja Ranskaan. Eikä ihan syyttä.

Euroalueen velkaisuusaste suhteessa kokonaistuotantoon jatkaa kasvuaan. Keskimääräinen velkaisuusaste nousee komission syysennusteen mukaan ensi vuonna 90 prosenttiin BKT:stä. Velkaantuneimpia euromaita ovat tällä hetkellä Kreikka (163%), Italia (121%), Irlanti (108%) ja Portugali (102%). Niin velanhoidon kuin työllisyydenkin kannalta huonoa on se, että keskimääräisen talouskasvun ennustetaan pysähtyvän tänä vuonna. Ja ensi vuonnakin kasvun odotetaan jäävän vaatimattomaksi, euroalueella vain 0,5 ja koko EU:ssa 0,6 prosenttiin.

Marraskuun lopussa kokoontunut Euroryhmä päätti seuraavan lainaerän maksamisesta Kreikalle. Näin ainakin sen tulisi selvitä joulukuun maksuvelvoitteista. Myös väliaikaisen vakausvälineen (ERVV) vahvistaminen etenee. Mutta tiedossa on, etteivät nämä toimet riitä. Kreikassa, Italiassa ja Espanjassa on uudet hallitukset, odotukset ovat korkealla, mutta sitoutuminen uudistuksiin ja niiden toimeenpano jää nähtäväksi. Keskustelua käydään myös Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n sekä Euroopan keskuspankin roolien vahvistamisesta. Saksa ja Ranska suunnittelevat uutta vakaussopimusta ja integraation tiivistämistä, ainakin jollain kokoonpanolla. Käytännössä tämä saattaisi merkitä entistä automaattisempia sanktioita ja lakiin kirjattua velvoitetta rajoittaa velkaisuutta sekä pysyvän vakausmekanismin käyttöönottoa suunniteltua aikaisemmin. Saksan valtiovarainministerin Schäublen mukaan integraation tiivistäminen euroalueen kesken ja sopiminen julkisen talouden tiukemmista säännöistä vahvistaisivat vakautta.

Talouden hallinnan tiivistäminen oli esillä myös viime viikon Ecofin –neuvostossa, missä komissio esitti uusia ehdotuksiaan euroalueen toiminnan tehostamiseksi. Tavoitteena on entisestään tehostaa talouden seurantaa maissa, joilla on liiallinen julkisen talouden alijäämä tai joilla on suuria rahoitusvaikeuksia. Komissio selosti Ecofin –neuvostossa myös ehdotuksiaan ns. eurobondeista. Erityisesti Saksa, Suomi ja Hollanti ovat toistuvasti vastustaneet velkojen yhteisvastuuta ja eurobondeja. Niiden avulla tuskin ratkaistaan ylivelkaantumisen ongelma. Talouskuria noudattaneiden maiden ei tulisi joutua vastuuseen kriisimaiden veloista.  Tämä kukin vastaa omista veloistaan –periaate on selvästi kirjattu jo EU:n perussopimukseen. Eurobondeihin liittyy myös ns. moraalikadon ongelma: ne eivät välttämättä kannustaisi ylivelkaantuneita maita julkisen talouden kuriin ja uudistuksiin, jotka ovat välttämättömiä julkisen talouden vakauden kannalta. Aihe on vaikea eikä viimeistä sanaa sen suhteen ole vielä sanottu.

Paljon tuntuu olevan tekeillä euroalueen vakauden palauttamiseksi. Ja syystäkin. Euro on yksi Euroopan historian suurimmista hankkeista, jonka nurjin puoli on näyttäytynyt vasta viimeisten parin vuoden ajan talous- ja velkakriisin yhteydessä. Mitään yhtä yksittäistä ratkaisua tuskin löytyy. Enneminkin, se tule muodostumaan useista eri toimista, joista osan toteuttaminen, esim. perussopimuksen mahdollinen muuttaminen vie enemmän aikaa. Mutta pakon edessä yleensä venytään niihin parhaimpiin suorituksiin. Ja luotan siihen, että ratkaisut löytyvät tälläkin kertaa. Oli tulevan huippukokouksen lopputulos mitä hyvänsä, viime kädessä kyse on sopimuksista. Hiukan mietityttää se, miten takaamme sen, että uusia sääntöjä noudatetaan, kun vallitsevienkin sopimusten kanssa on ollut tekemistä, erityisesti vakaus- ja kasvusopimuksen osalta.

Mutta EU:n ja euroalueen vaikeuksista huolimatta olisi suuri vahinko olla vain sivustaseuraaja. Koko EU-integraatioprosessin keskeinen ideahan on ollut yhdistää, ei hajauttaa. Ja siinä projektissa Suomenkin kuuluu olla mukana.

Niina Pautola-Mol

KTT

 

 

Antoisaa ja työtä teettävää aikaa

Maanantai 10.10.2011 klo 10:01 - Merja Vahter

Valtioneuvos Harri Holkeri on poissa

Sunnuntai 7.8.2011 klo 22:19 - Merja Vahter

Tieto kunniapuheenjohtaja, valtioneuvos Harri Holkerin kuolemasta sunnuntaina 7.8. oli surullinen uutinen. Kuollessaan hän oli 74-vuotias.

Valtioneuvos, kunniapuheenjohtaja Harri Holkeri pitämässä puhetta kokousväelle Tampereen puoluekokouksessa vuonna 2008.  Kuva: Merja Vahter

Entinen Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja, kunniapuheenjohtaja ja Suomen pääministerinä 1987-1991 toiminut Holkeri oli arvostettu poliitikko niin kotimaassaan kuin maailmalla. Hän toimi mm. YK:n yleiskokouksen puheenjohtajana 2000-2001. Holkerin nimittäminen 64. pääministeriksi vuonna 1987 oli historiallisestikin merkittävä tapahtuma. Puolueella ei ollut ollut pääministeriä 43 vuoteen. (Edellinen kokoomuslainen pääministeri oli Urho Castrén, järjestyksessään 28., vuonna 1944.) 

Viimeisinä vuosinaan valtioneuvos Holkeri toimi mm. YK:n rauhanneuvottelijan tehtävissä. Kansanedustajaksi hänet valittiin ensimmäisen kerran vuonna 1970. Presidenttiehdokkaana hän oli vuosina 1982 ja 1988. Suomen Pankin johtajaksi hänet valittiin vuonna 1979.

Kansallisen Kokoomus rp:n puheenjohtajaksi Holkeri valittiin puoluekokouksessa Lahden Urheilutalolla vuonna 1971 Juha Rihtniemen jälkeen. Sitä ennen hän ehti toimia vuodesta 1965 Kokoomuksen puoluesihteerinä, jota aikaa edelsi jo toiminta Kokoomuksen Nuorten Liiton sekä puoluetoimiston viroissa.

Lahden Kokoomuksen Nuoriin jo 16-vuotiaana liittyneenä olen saanut tilaisuuden tutustua Harri Holkeriin erilaisten puolueen tilaisuuksien, pienempien ja suurempien kokousten yhteydessä. Tuo Lahden puoluekokous oli ensimmäinen, jossa olen vuosien varrella ollut mukana, silloin yhtenä Lahden Kokoomusnuorista kokouksen toimihenkilönä.

Henkilönä Holkeri oli tavattoman karismaattinen, samalla arvokas auktoriteetti ja samalla ihmisläheisen lempeä mies. Isänmaallisuus ja oikeudenmukaisuus ovat myös sanoja, jotka häneen ovat luontevasti liitettävissä. Tiedän tilanteita, joissa hän pisti "porukkaa raiteilleen" havaittuaan asiatonta epäoikeudenmukaisuutta ympärillään, myös puolueen sisällä. 

Hän joutui muutama vuosi sitten Helsingissä aivan kotikulmillaan Kruununhaassa myymälävarkaan kumoon töytäisemäksi, joka aiheutti Holkerille vakavia vammoja, joista hän ei koskaan kunnolla toipunut. Rauhanneuvottelijan tehtävät vaativat terveydestä myös omat veronsa.

Harri Holkerin perheen lisäksi häntä jäi kaipaamaan suuri ystävien ja mm. kunnioittavien puoluetovereiden, aivan tavallisten suomalaisten joukko.

Merja Vahter
Lahden kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Päijät-Hämeen etua ajettava rohkeasti

Torstai 24.3.2011 klo 19:32

Lahtelaisena kaupunginvaltuutettuna ja päijäthämäläisenä maakuntavaltuutettuna pidän tärkeänä, että eduskuntaan äänestetään kansanedustajia, jotka liputtavat maakuntamme kaikkien kuntien puolesta. Vaalipiirimme on laaja ja koostuu suuresta joukosta hämäläisiä kuntia ja kaupunkeja. Useista näistä on ehdolla myös oma kokoomuslainen ehdokas, joistakin, kuten Lahdesta, Hämeen piirin suurimmasta kunnasta useampia.

Kun ehdokkaita on monta, löytyy varmasti jokaiselle sopiva äänestettävä. Pitkään ja aktiivisesti Kokoomuksen toiminnassa eri tasoilla mukana olleena, olen ehdokasvalinnassani varmaankin kriittisempi kuin politiikkaan vain äänestämällä osallistuva. Tunnenhan heidät kaikki henkilökohtaisesti.

Perustelut, joilla vaalien äänestyslippuun tulen numeron kirjoittamaan, ovat vähintään seuraavat:

1. Ehdokas on Päijät-Hämeestä, jotta hänellä on riittävä, omakohtainen tuntemus alueesta jossa asumme, teemme työtä, yritämme tai opiskelemme, useimmiten vietämme myös vapaa- ja loma-aikaamme.
Omalla kohdallani elämäni kyseiset kiintopisteet sijaitsevat Lahdessa, Heinolassa ja Padasjoella.          

2. Ehdokkaalla on valmis verkosto kunta- ja valtakunnan tason päättäjien sekä virkamiesten keskuudessa, mieluiten yli puoluerajojen. Tavoitteita on helpompi saada läpi hyvällä yhteistyöllä ja kokemuksella.

3. Ehdokkaallani pitää olla uskallusta ottaa kantaa ja ilmaista oma mielipiteensä, silloinkin, kun tietää edustavansa keskustelukumppaninsa kanssa päinvastaista näkemystä. Mielistely ei sovi vastuulliseen päätöksentekoon.

4. Eduskunnassa uudistetaan ja säädetään lakeja, mutta tehdään myös aluepolitiikkaa.
Kaikista kunnista ei omaa edustajaa Arkadianmäelle saada. Siksi ehdokkaani on kansanedustajan työssään hoidettava alueellisia ratkaisuja tehtäessä erityisesti Asikkalan, Hartolan, Heinolan, Hollolan, Hämeenkosken, Kärkölän, Lahden, Nastolan, Orimattilan, Padasjoen ja Sysmän asukkaiden ja yritysten etua.

Mieti äänestyspäätöstä tehdessäsi mikä sinulle on tärkeää.

Merja Vahter
kauppias, kouluttaja

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

TAIDE TUO MERKITYKSIÄ ELÄMÄÄN

Keskiviikko 9.3.2011 - Sari Niinistö

Taide tuo merkityksiä elämään. Taidetta ovat ihmisten luomat teokset, jotka tuottavat esteettisiä elämyksiä. Taide on ilmaisun, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline. Taide voi saada ihmisen hetkeksi unohtamaan arjen ja kokemaan, että elämässä on jotakin suurempaa. Taide liittyy ihmisten elämässä arvoihin ja merkityksiin. Taide voi opettaa inhimillisyyttä ja toisista välittämistä. Taide ei avaudu, jos sen ääressä ei pysähdy ja anna mahdollisuuksia sen kokemiseen. Taide avaa ikkunan  -  ihminen voi ajatella vapaasti.

Dosentti Markku Partinen sanoo taideaineiden parantavan keskittymiskykyä ja edistävän aivojen kykyä luoda erilaisia visioita ja mielikuvia. Hän luonnehtii taiteen merkitystä olennaiseksi ihmiselle. ” Systemaattista tutkimusta taideaineiden merkityksestä ihmiselle pitäisi tehdä enemmän, vaikka se on vaikeata ja kallista”, hän toteaa.

Kulttuurin ja taiteen harrastaminen edistää ihmisen terveyttä ja kykyä selviytyä elämässä erilaisista tilanteista. Siksi kulttuuri- ja taidelähtöiset menetelmien pitää olla osa jo lasten kasvatus- ja koulutusympäristöä. Keskustelu taideaineiden määrästä ja paikasta on oleellinen yhteiskunnallinen kysymys. Taideaineisiin satsaaminen nuorilla on investointi tulevaisuuteen. Ilmaisun hyvinvointia lisäävä vaikutus toimii myös syrjäytymistä ennaltaehkäisevänä toimintana, joka tuo myös taloudellista säästöä. Taiteen ympäröimänä kasvanut lapsi ja nuori ymmärtää kulttuurin merkityksen myös myöhemmin elämässään.

Taide toimii sivistyneessä yhteiskunnassa kulttuuriperimän välittäjänä ja uudistusvoimana. Taide antaa kansalaisille henkistä perusvoimaa. Taidetta ei voi suorittaa ja siksi sen merkitystä nykyisessä hektisessä, tehokkuutta korostavassa maailmassa ei voi liikaa korostaa. Taiteen kautta kehittyvät ajattelun välineet, mielikuvat ja kieli.

Kuvataide on merkittävä osa taidemaailmaa.. Kauneus on katsojan silmässä ja kuvataiteen tekijän kädessä. Erilaisissa elämäntilanteissa erilainen taide voi puhutella ja antaa merkityksiä. On vaarallista ja erikoista, jos joku alkaa määrittää muiden puolesta millainen taide on arvostettavaa ja kannatettavaa. Viime päivinä uutisotsikoihin on kantautunut tiettyjen poliittisten ryhmien mielipiteitä siitä, mikä on yhteiskunnassa arvostettava taiteeksi ja mikä ei. Tuollaiset määritelmät eivät kuulu sivistysvaltion toimintaan. Valinnanvapaus taiteen kokemiseen, tekemiseen ja opettamiseen ja esittämiseen tulee säilyttää. Taide on osa ihmistä ja elämää, ulottuvuutta arjen yläpuolelle.

 

Sari Niinistö
sniinist@yahoo.com
0504443700
www.sariniinisto.fi

 

Työttömyyden kitkeminen on ykkössijalla

Tiistai 18.1.2011 klo 13:37 - Merja Vahter

Käräjäjumalanpalvelus aloitti kevätkauden

Keskiviikko 12.1.2011 klo 12:26 - Merja Vahter

Terveystikusta asiaa

Perjantai 7.1.2011 klo 12:00 - Merja Vahter

Lahtelainen Kyösti Lintunen on keksinyt varsin järkevän ja varmasti hyödyllisen innovaation. Tässä jos missä se sana lienee kohdillaan. Keksitty tai kehitetty asiahan on innovaatio vasta sitten, kun se on idea asteelta kehitetty tuotteeksi. Eläkepäivinä lenkeillä syntyy hienoja ajatuksia ja taito viedä asiaa eteenpäin on arvokas, meidän kaikkien hyödyksi.

Terveystikku, jota voidaan kantaa kaulassa korun tavoin on varsin hyödyllinen erityisesti vanhemmille ihmisille ja pitkäaikaissairaille, mutta pahitteeksi se ei olisi kulkea mukana kaikenikäisillä.

Tapasin Kyöstin viime viikolla ja sain tilaisuuden kysellä hänen ideastaan ja ajatuksistaan sen suhteen hieman tarkemminkin. Paikallinen  sanomalehtemme Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti aiheesta muutama viikko sitten, jolloin välitin ideasta innostuneena linkin kavereilleni luettavaksi. Muissa Suomen kunnissa poliittisissa luottamustehtävissä olevia asia kiehtoi erityisesti, joten lupasinkin haastatella Kyöstiä joidenkin erityiskohtien osalta erityisesti.

Koska hänen ideansa tärkein syy on ihmisen mahdollisimman nopean oikeanlaisen hoidon varmistaminen tarvittaessa, kiinnosti minua kuten muitakin se seikka, missä järjestyksessä henkilön terveys- ja sairaustietojen tulee tikulla olla. Kaikkialla on luonnollisesti tärkeää olla sama järjestys, jotta sitä lukevat lääkärit, hoitajat, ensivastehenkilöt ja ambulanssihenkilöstö pystyy olennaisimman nopeimmin tikun tiedoista poimimaan.

Kyösti Lintunen on niistä tietojen järjestyksestä asiantuntijoiden kanssa puhunut ja tarkat tiedot tulemme varmasti ajallaan saamaan. Ensimmäisenä tulee joka tapauksessa olla kuva henkilöstä, jonka tiedot on kyseessä, jottei siitä jää mitään epäselvää. Nimi, henkilötiedot osoitteineen, läheisten yhteystiedot tullevat myös alkupäähän tiedostoa. Samoin veriryhmä, voimassa oleva lääkitys, mahdolliset lääkeaineallergiat ovat hoitoa antaville tärkeitä saada nopeasti. Kuten tietysti myös diagnosoidut sairaudet.

Kyselin Kyöstiltä myös miten asia siirretään käytäntöön. Haasteellisuus toteutuksessa tulee vähintäänkin niiden yli 80-vuotiaiden kohdalla, jotka eivät itse osaa käyttää tietokonetta lainkaan. Siihen oli jo suunnitteilla kampanjoita, joissa asia hoidetaan vaivattomasti heidän puolestaan. Sellaisessa vapaaehtoistyössä olen mielelläni apuna, jos sellaista tarvitaan. Kuka tahansa meistä suomalaisista voi tulevaisuudessa hyötyä kaulassa roikkuvasta terveystikusta, kiitos aktiivisen eläkeläisen, Kyösti Lintusen. 

Nykyisin matkustellaan paljon ulkomailla. Mieleeni juontuukin, kuinka joskus aikanaan, kun anoppini ja appiukkoni lähtivät bussimatkalle Keski-Eurooppaan täysin kielitaidottomina. Kirjoitin heille mukaan saksankieliset paperit lompakkoon ja laukkuun, joihin nimet, osoitteet, läheisten yhteystiedot sekä sen kenen kanssa he olivat matkalla. Koskaanhan ei tiedä mitä voi sattua. Tullaankohan muistitikuille tekemään henkilön tiedoista käännökset myös muutamalle yleisimmälle vieraalle kielelle?

Laitan tähän alle vielä linkin uutisesta, josta saatte asiasta tietoa.

http://yle.fi/alueet/lahti/2010/12/terveystikku_varmistaa_
oikean_ensiavun_2253023.html

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Osuuskuntatyöllistyminen ja toimitilat

Maanantai 29.11.2010 klo 14:30 - Merja Vahter

Olemme Lahdessa yrittäneet tehdä moniakin pelinavauksia edistääksemme eri-ikäisten ihmisten työllistymistä. Tästä huolimatta työttömyystilanne viimeisimmänkin kuukausiraportin mukaan oli 13,7%, joukossa kaikenikäisiä, nuorista vanhempiin aikuisiin.

Parhaita tuloksia työllistymisen lisäämiseksi saadaan niissä tilanteissa, joissa työttömyys ei pääse kasvamaan liian pitkäaikaiseksi, jopa pysyväksi tilaksi. Työelämään palaaminen tai uuden polun löytyminen tapahtuu luontevimmin silloin, kun ei ole kertynyt vielä 500 päivän jaksoa, jota liian usein pidetään jonkinlaisena etappina.

Vuoden 2009 lopulla perustettiin Lahden alueen osuuskunta Startti, jonka tavoitteena on monistua myös muihin Päijät-Hämeen kuntiin. Näin on osin jo tapahtunutkin, sillä myös Heinolassa useamman alan osaajat ovat löytäneet siitä itselleen mahdollisuuden tarjota työpanostaan ja laskuttaa siitä asiakastilaajia pitkälti vastaavalla tavalla kuin yrittäjyydessä tapahtuu. Myös Orimattilassa vastaavan muotoinen työllistyminen osuuskunnan jäsenenä on käynnistymässä.

No, joka tapauksessa meidän tulee tämän Lahden kaupungin päättäjinä kantaa huolta ja tehdä kaikkemme, että jokainen lahtelainen, joka itse haluaa aidosti työllistyä, voi saada siihen mahdollisuuden. Ellei vieraan palveluksessa, niin muin laillisin ja eläkettäkin kerryttävin keinoin.

Nykyisen käytännön mukaan työllisyystoimikunnalla on mahdollisuus tukea esimerkiksi kolmannen sektorin toimijoiden tai sosiaalisten yritysten palkanmaksua, kun ne työllistävät pitkäaikaisia, syrjäytymisvaarassa olevia, vaikeasti työllistyviä ihmisiä.

Koska olen ollut mukana synnyttämässä Lahden alueen osuuskunta Starttia mm. TE-toimiston ja Uusyrityskeskuksen kanssa sekä Lakesin suotuisalla myötävaikutuksella, olen saanut tilaisuuden seurata ihmisten, pitkälti yrittäjyyden omaista työllistymistä, sen suomia mahdollisuuksia, kuten myös esteitä. Henkilöt, jotka käyvät suorittamassa työtehtäviään asiakkaidensa, niin yritysten kuin yksityisten asiakkaiden omissa tiloissa, pääsevät vaivattomimmin ja varmimmin työn äärelle ja saamaan itselleen palkkatuloja. Sen sijaan on suuri joukko toimialoja ja tehtäviä, joiden menestykselliseksi toteuttamiseksi tarvitaan suuremmankin ryhmän työllistymiseksi toimitilat. Näissä tapauksissa on ollut kyse sekä tuotannollisesta, että kaupallisesta toiminnasta.

Niinpä toivonkin, että me kaupunginvaltuutetut, kukin tahoillamme ja yhdessä valtuustona kykenisimme vuoden 2011 aikana löytämään budjetin sisältä keinoja, ainakin kaupunginhallituksen käyttöön varattavista erilaisista kehittämisvaroista, edes kohtuullisessa määrin euroja, joiden avulla saamme tarjottua ihmisille mahdollisuuden tehdä työtä. Sen sijaan, että he joutuvat toimittamaan kuukausittain, pahimmassa tapauksessa vuodesta toiseen A4:sen lomakkeita, kirjaamalla todennäköisesti jokaisen päivän kohdalle sanan työtön. Ei se ole meidän kenenkään kaupunkilaisen etu. Ei nuorten, eikä vanhempien kohdalla. Toimitilojen tukemisen ei tarvitse kuitenkaan olla pysyvä tilanne, vaan käynnistymisvaiheen apu.

Uusien yritysten synnyttäminen on Suomelle, myös Lahdelle välttämättömyys. Osuuskunnan jäsenenä itsensä työllistäminen on yksi polku pienyrittäjyyden syntyyn. Siitä puolestaan on mahdollista syntyä kooltaan kasvavaa ja vahvistuvaa yritystoimintaa, joka puolestaan pystyy tulevaisuudessa palkkaamaan uutta työvoimaa.

Työn tekemisen mahdollisuus on osa ihmisen, useimmiten koko perheen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jokainen meistä valtuutetuistakin tietää sen, että mitä varoja käytämme hyvinvoinnin edistämiseen, säästämme muissa menokohdissa usein moninkertaisesti. Vain uusia keinoja aktiivisesti hakemalla ja niiden eteen työtä tekemällä saamme asioihin korjausta, kehitystä ja uuden syntyä. Sitä kaupungin talous tarvitsee voidaksemme tarjota lain edellyttämät palvelut kuntalaisille.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Kirkko ja me

Maanantai 25.10.2010 klo 10:53 - Merja Vahter

Tämänhetkisessä keskustelussa unohtuu helposti ne olennaisimmat asiat, joita suomalaiset ovat tottuneet yhdistämään kirkkoon ja ylipäätään seurakuntaan. Kaste, kummius, rippikoulu, hautaan siunaus… Nämä ainakin aikanaan ja ajallaan jokaiselle evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvalle. Vihkiminen osuu useiden seurakuntalaisten osalle ainakin kerran elämässä, osalle jopa useamman kerran.

Lapselle seurakunta tarjoaa monella alueella mahdollisuuden pyhäkouluun ja päiväkodissakin saattaa käydä seurakunnan edustaja juttelemassa lasten kanssa. Myös kerhotoimintaa on melko kattavasti tarjolla. Kun kasvamme varhaislapsuudesta nuoruuteen, tarjoutuu kirkon piirissä mahdollisuus osallistua nuorisotyöhön, muutenkin kuin rippikoulun muodossa. Isostoiminta juontaa yleensä juurensa onnistuneesta ja yhteisöllisyyden tavoitteen saavuttaneesta rippikoulujaksosta, leirillä tai iltaopiskeluna. Nuorille aikuisille on erikseen ainakin Keski-Lahden seurakunnalla omaa ohjelmaa tarjolla.  

Aina elämä ei kulje niin kuin haaveillaan. Avioliitto, joka on solmittu rakkaan ihmisen kanssa, saattaa osoittautua toivottomaksi yritykseksi yhdessä elämiseen. Parisuhdetta on mahdollista ruotia yhdessä seurakunnan perheneuvonnan työntekijöiden kanssa, jos itse haluaa ja oikea-aikaisesti ajan onnistuu saamaan. Ja vaikka kirkossa papin vihkimä avioliitto kahden ihmisen kesken onnistuu muotoutumaan keskinäisen arvostuksen ja luottamuksen tyyssijaksi, tapahtuu asioita, joihin meistä kukaan itse ei voi vaikuttaa. Läheisen omaisen tai ystävän kuolema voi murskata elämänhalumme pitkäksi aikaa. Oman lapsen menetys, puolison varhainen kuolema sekä monet muut syyt saavat ihmisiä hakeutumaan ja löytämään edes lievää helpotusta seurakunnan palvelujen piiristä. Erilaisia ryhmiä kaikenikäisille perustetaan ja ylläpidetään kirkon piirissä, jotta vaikeiden asioiden parissa eläville pystytään tarjoamaan vertaistukea ja lohtua. Myös ennaltaehkäisevää, mielekästä ryhmätoimintaa on olemassa, niitä sen kummemmin tässä erittelemättä.

Diakoniatyö eri muodoissaan on yksi tärkeä ja olennainen osa kirkkoa ja seurakuntaa. Osa meistä kansalaisista ei tarvitse sitä ehkä koskaan, yhä suurempi osa sen sijaan entistä enemmän. Lähimmäisen keskusteluavun lisäksi konkreettista taloudellista apua on Lahdessakin tarjottu jo kauan. Ruokapankki on ollut siitä vain yksi muoto. Kaikki apu ei tule aina suorastaan kirkolta, mutta kirkon toimijoiden kautta. Se on avun tarjoamista, jonka perille päätymiseen seurakunnan toimesta luotetaan.

Erityisesti vanhemmille ihmisille tuntuu olevan tärkeää, että pappi vierailee heidän luonaan suurempina merkkipäivinä kuuntelemassa, keskustelemassa ja onnittelemassa oman seurakunnan edustajana. Ja kun aikamme on täysi, siunaa ja saattaa meidät viimeiselle matkalle joku kirkkomme papeista. Sitä on saattanut edeltää useat sairaalapastorin vierailut luonamme osastolla tai kotonamme on käynyt diakoni tai pappi.

Jumalanpalvelus toimitetaan kaikissa seurakunnissamme jokaisena sunnuntaina kello 10. Sen lisäksi voi olla muina aikoina viikon mittaan monia, kaikille avoimia tilaisuuksia kirkossa tai seurakuntataloissa, joihin olemme tervetulleita. Ja ihan riippumatta siitä, olemmeko juuri kyseisen seurakunnan jäseniä vai emme. Jumalanpalveluksissa kerätyillä kolehdeilla autetaan seurakuntaneuvostojen etukäteen päättämiä kohteita, jotka ilmoitetaan ennen kolehdin keräystä. Kohteita on niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, mm. lähetystyön maissa.

Yhteinen kirkkovaltuusto, joka koostuu Lahdessa neljän eri seurakuntamme; Joutjärven, Keski-Lahden, Launeen ja Salpausselän kirkollisvaaleissa valituiksi tulleista edustajista, päättää mm. seurakuntayhtymän taloudesta ja muista suuremmista toiminnallisista asioista.

Nämä kaikki eri toimintamuodot huomioon ottaen voitaneen todeta, että viime viikkoina suhteettoman suuren huomion mediassa saanut ns. homoliittokeskustelu on lopulta mitättömän pieni asia sen rinnalla, mikä rooli kirkollamme yhteiskunnassamme on. Se on varmasti suuri asia niille pareille, jotka haluaisivat siunauksen ja rukouksen suhteelleen, joka heille on yhtä tärkeä kuin meille, jotka olemme saaneet tulla vihityksi kirkossa.

Arvoja ja asenteita pohtiessamme pidänkin ehdottomasti tärkeämpänä miettiä sitä, olemmeko todella kirkosta erotessamme varautuneet ja valmiit luopumaan kaikesta siitä, mitä kirkko tällä hetkellä pystyy meille ja lähimmäisillemme tarjoamaan. Kun puhumme kuntien ja valtion palvelujen rinnalle tarvittavista palveluista, lukeutuu kirkko omine kirkollisveroineen yhdeksi niiden tuottajista ja tarjoajista.

Merja Vahter
Keski-Lahden seurakunnan maallikkojäsen ja luottamushenkilö

KIRKKO ARKIVAATTEISSA

Maanantai 18.10.2010 - Sari Niinistö

Kirkosta eroamiselle on erilaisia syitä. Tutkimusten mukaan yksi syy eroamiseen on kirkon yleiseen linjaan ja kannanottoihin liittyvät ristiriidat. Kirkko voidaan kokea joko liian liberaaliksi tai liian konservatiiviseksi. Kirkosta erotaan kuitenkin eniten siksi, että sillä ei koeta olevan merkitystä. Miksi välinpitämättömyys on saanut valtaa, siinä hyvä pohdinnan aihe. Miksi sitten kuulua kirkkoon ja vaikuttaa seurakunnassa??

Kaiken kansan kirkko uskaltaa kuunnella, keskustella, toimia, julistaa ja näyttää väriään. Osallistuminen ja osallistaminen ei tarkoita arvoista luopumista vaan arvojen konkretisoitumista. Ihmisellä on tarve kuulua johonkin ja tarve myös uskoa johonkin. Kirkolla on iso merkitys arvoyhteisönä. Kirkko edustaa muuttuvassa maailmassa hetkellisyyden sijaan pysyvyyttä ja elämän syvällistä ulottuvuutta. Kirkon sanomalla on elämän mielekkyyttä ja tarkoitusta vahvistava merkitys.

Kirkko on tärkeä ihmiselle erityisesti silloin, kun se on lähellä arkea ja ihmisten elämää. Toimitukset, lapsi- ja nuorisotyö, diakoniatyö jne ovat sellaisia kirkon toimintoja, jotka löytävät paikkansa helposti yhteiskunnassa. Seurakunta tukee yhteiskunnan perusyksikköä kotia ja perhettä. Arjen kristillisyys puhuttaa monia.  Kirkon haaste on olla edelleen kontaktissa ihmisten arkeen. Kirkon tulee olla siellä missä seurakuntalaisetkin ovat. Vastuuta tulee jakaa kaikille seurakuntalaisille ja erilaisten ihmisten pitää mahtua samaan kirkkoon. Vastuu jakaminen lisää yhteisöllisyyttä. Seurakunta on yhteisö, jonka tulee kulkea kaikkien ihmisten rinnalla. Ei ohi, edellä eikä perässä. Kirkko on parhaimmillaan arkivaatteissa.

2010 tulee kuluneeksi 100 vuotta järjestäytyneen diakoniatyön alkamisesta Lahdessa. Diakonia on kristilliseen rakkauteen perustuvaa palvelua.  Diakoniatyötä tehdään seurakunnissa sekä työntekijöiden että vapaaehtoisten voimin. Diakonia on ollut aloitteellinen monissa asioissa. Lähimmäisen rinnalla on kuljettu monenlaisissa askelissa. Arkea on jaettu yksinäisten, sairaiden, työttömien, perheiden, mielenterveysongelmaisten, päihdeongelmaisten, nälkäisten, henkistä tukea tarvitsevien ja monien muidenkin kansalaisten kanssa. Apua on ulotettu kansainvälisen diakonian keinoin myös maamme rajojen ulkopuolelle.

Diakonian pitkä ja moniulotteinen historia kirkon toiminnassa osoittaa mielestäni selkeästi, että kirkko on kykenevä jakamaan arkea kanssamme muulloinkin kuin juhlissa, toimituksissa ja saarnastuolissa. Kirkolla on yhteiskunnassamme arvokas rooli niin hengellisenä kotina kuin arjen elämässä. Siksi minä kuulun kirkkoon ja uskon, että kirkko säilyttää ja vahvistaa asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirkolla ja sen edustamilla arvoilla on selkeä paikkansa. Lahdessa yhteiskunnallisen työn pastorina toiminut Kai Henttonen on todennut: ”Diakonian ei tarvitse miettiä sitä, minkälaista ylihuomisen diakonia on. Diakonian tarvitsee huolehtia siitä, minkälainen ylihuomisen maailma on.” Koko kirkon haaste on sama: Sen sijaan, että liikaa pohtisimme millainen kirkko on ylihuomenna, huolehditaan siitä, millainen maailmamme on ylihuomenna.

 

 

Arvot - järki -taloudellisuus

Sunnuntai 17.10.2010 klo 11:04 - Merja Vahter

 

Toisinaan joudumme pohtimaan isoja asioita, joissa nuo otsikon kolme sanaa eivät millään kohtaa toisiaan. Tästä tyypillisenä esimerkkinä maanantaina 11.10. kaupunginhallituksen iltakoulun asialistalla tiedoksi saatettavana ollut pykälä Lahden vanhan konserttitalon tulevasta kohtalosta, tässä tapauksesta purkulupaan liittyen.

Tiedossamme on, että taloa hallinnoiva säätiö ei millään muotoa lupaa hakiessaan toivonut luvan saantia, vaan halusi sillä kokeilla onko rakennuksen purkaminen minkäänlainen vaihtoehto. Kaiken kaikkiaanhan talon kunto alkaa olla sellainen, että jollei rankkaan ja kalliiseen remonttiin pikimiten ryhdytä, ei juurikaan muuta vaihtoehtoa ole. Jo nyt on mm. Hollolankadun puoleisen ulkoseinustan laattojen seinällä pysymisen epävarmuuden takia jouduttu rakentamaan jalkakäytävän käytön turvallisuuden takaamiseksi suojarakenteita.  

No, mitäpä sitten joudumme tämän tyyppisten tapausten edessä pohtimaan?

Lahden konserttitalo on tavallaan Viipurin tuliaisia, joka on rakennettu Viipurin musiikkiopiston, sittemmin Lahden konservatorion kotipesäksi. Hankkeen puuhamiehenä toimi tunnettu musiikki-/monitoimimies Felix Krohn. Tyypillinen esimerkki henkilöistä, jotka sodan jälkeen toivat omaa osaamistaan, innokkuuttaan ja uuden synnyttämistä kotikaupunkiimme Lahteen. Näistä voisi kirjoittaa aivan erillisen tarinan, jopa kirjan. 

Vuonna 1954 valmistunut kiinteistö osoitteessa Sibeliuksenkatu 8 on vuosien varrella kätkenyt sisäänsä musiikkiopetuksen lisäksi, muutaman esimerkin mainitakseni, ravintolan, hotellin, pankin ja tavaratalomaisen kauppakeskuksen. Myös kaupungin kirjasto on majaillut siellä jonkin aikaa, kuten kaupungin liikelaitoksia ja työterveyden vastaanottotilojakin. 

Tunnetuinta ja kukoistavinta aikaa on kuitenkin ollut se, jolloin myös hyvän akustiikan omaava konserttisali oli kaupunginorkesterimme kotisali. Jo kansakouluaikanani kävin siellä ensimmäisiä kertoja. Mieleeni salia ajatellessani nousevat vahvasti myös teini-ikäisenä kokemani konsertti, jossa laulusolistina oli Anita Välkki, orkesteria johti muistaakseni Urpo Pesonen. Lahden oopperayhdistys esitti siellä 1970-luvulla Carmenia ja Cavalleria Rusticanaa. Ensimmäisen kohdalleni osuneen Olli Mustosen pianokonsertin olen saanut kokea kyseisessä konserttitalon salissa. Samoin Lahdessa edelleen lähes säännöllisesti vierailevan Ilja Gringolzin ensimmäinen  konsertti tuli koettua siellä. Vieläpä hänen äitinsä ja opettajansa vieressä istuen, joten jännitys onnistumisesta oli lähes käsin kosketeltavaa.

No, mitä sitten järkeen tulee. Vähänkään taloudellisesti ajatellen talon remontoimisessa siihen arvion perusteella tarvittavalla miljoonilla euroilla ei ole millään lailla järkevää. Samalla rahalla rakennettaisiin uutta toimivaa tilaa yllin kyllin. Konserttitalon matalat takakäytävät, samoin korkean torniosan tilat huoneineen ovat ahtaat ja epäkäytännölliset. Hyvää sen sijaan on ainakin lämpiö ja aulatilat, kunhan myös liikuntarajoitteiset on onnistuttu saattamaan korkeiden sisäänkäyntiportaiden sivulla olevan pienen hissilevyn avulla ylös. 

Vaihtoehtona purkaminen tulee maksamaan ns. maltaita, käytännössä hulovattoman rivin miljoonia. Ja siihenkään taloa hallinnoivalla säätiöllä ei ole itsellään varaa. Kaikissa tapauksissa ongelma kaatuu kaupungin syliin. Tulee sitten eteen remontti tai purkaminen. 

Tämän kaiken perusteella voitte varmasti ymmärtää, että vaikka kaupunginhallitus lopulta päätti olla ottamatta sen enempää kantaa asiaan, joka pykälää tutkiessamme ei varsinaisesti sille edes päätöstasolla kuulunut, aiheutti pitkän keskustelun. Purkuluvasta nimittäin päättää rakennuslautakunta. Voitte uskoa, että pohdinta oli monipuolista, puolesta ja vastaan. Ja vaikka aivan asianmukaisesti kaupunginhallitus merkitsi purkuluvan hakuasian vain tiedokseen, totesimme hallituskumppanini kanssa ihan keskinäisen toteamuksemme tasolla, että teimme pelkurien päätöksen. Tosin muuhunkaan ei oikein olisi ollut eväitä, niillä tiedoilla mitä ylipäätään käytettävissämme on. Kyseessä nimittäin todellakin on asia, jossa tuntuu että todellakaan sanat arvot, järki ja taloudellisuus eivät mahdu edes samalle riville, tai paperille.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Kunnallispolitiikan tuuletusta

Sunnuntai 26.9.2010 klo 23:06 - Merja Vahter

Poliitikoilla on puolustettavaa

Sunnuntai 19.9.2010 klo 17:55 - Merja Vahter

Lahti - Helsinki, Helsinki - Lahti. Liikennöinti sujuvasti suuntaan ja toiseen on ollut muutamien vuosien ajan arkipäivää. Iso etu työmatkaliikenteelle, samoin myös opiskelijoille varteenotettava vaihtoehto käydä luennoilla opiskelupaikkakunnalla kotoaan käsin. Kulttuuritapahtumatkaan eivät ole hankalia edes arki-iltoina, jos joukkoliikennetiheys on hyvä ja matkojen hinnat kohtuullisia. Onhan Lahti jo käytännössä osa Helsingin metropolialuetta, eikä ainoastaan sanontana kaupungin strategiassa. Nyt, kaikkeen tähän opetettuna on liikenneministeriössä keksitty, että Pohjanmaan junaliikenteen kehittämiseen otetaan rahaa Z-junien vuoroja harventamalla. Tuntuu jotensakin järjettömältä ratkaisulta juuri, kun ihmiset ovat oppineet niiden kulkevan tunnin välein, suuntaan ja toiseen. Hyvin saavat perustella, että matkustajat tämän ajatuksen mukisematta nielevät.

Toisaalta linja-autoliikenteen pikavuorot ovat varteenotettava vaihtoehto junalle. Kyytiin voi hypätä vaikka rautatieaseman, Launeen tai Renkomäen pysäkeillä. Niillä on vastaavasti monta pysäkkiä ennen Helsingin linja-autoasemaa, jotka saattavat sijaita matkustuskohteen vieressä tai vaivattoman paikallisliikenteen pysäkin lähellä, mistä matkaa voi jatkaa ilman ydinkeskustaan menoa. Se mitä yleisö toivoo, on eri matkustusmuotojen tasavertaisuus hinnoittelussa eli käytännössä liikennöinnin julkisessa tuessa.

Parhaimmillaan matkustaja voisi valita esimerkiksi Lahden ja Helsingin väliä kulkiessaan astuuko hän X-euroa maksaneen lipun ostettuaan junaan vai linja-autoon. Siinä on tavoitetta, johon toivottavasti ei ole enää pitkäkään matka.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

PALVELUSETELIT

Maanantai 13.9.2010 - Sari Niinistö

ESS uutisoitiin palvelusetelin käyttöä Lahdessa. Ajattelutapana palveluseteli edustaa asiakaskeskeistä ja omistajalähtöistä muotoa palveluiden tuottamisessa. Keskeinen sosiaali- ja terveystoimialan menestystekijä on juuri siinä, että palvelujen omistajat ja käyttäjät ovat keskiössä ja muutosvoimana palveluja koskevissa uudistuksissa. Toimialalla toteutetaan vastuualuittain konkretisoituna hyvinvointi- ja terveyshyötymallia, joka sisältää ajatuksen asiakaskeskeisyyden ja valinnan vapauden parantamisesta, laadukkaiden ja tarpeenmukaisten palvelujen hyvä saatavuudesta ja osaavan työvoiman varmistamisesta.

Palveluseteli on yksi mahdollisuus lisätä asiakkaan valinnan vapautta. ’Asiakas voi valita itse palveluntuottajansa ja saa näin aina haluamaansa laatua sopiviksi katsomillaan kustannuksilla. Kunnassa on vastuu ja velvollisuus ja myös aidot mahdollisuudet kehittää palvelumarkkinoita nykyistä toimivampaan suuntaan. Palveluseteli on tähän erinomainen väline ja on osaltaan mahdollistamassa persoonallisten sopivien lähipalveluiden kehittämisessä.Palveluiden laatu, saatavuus ja kustannustaso paranevat myös kunnissa kilpailun myötä.

Palveluseteli monipuolistaa palvelutuotantoa sekä edistää kuntien ja yksityisten palvelutuottajien yhteistyötä.
Jokainen kunta ja viime kädessä kuntalainen voi itse päättää, ottaako palvelusetelin käyttöön vai ei. Kyse on vaihtoehdosta.

Lahdessa ja Päijät-Hämeessä ollaan valtakunnallisestikin katsottuna ”etulinjassa” palveluseteli-ajattelussa ja käytäntöjen jalkauttamisessa. Tulevaisuudessa on järkevää edelleen laajentaa ja kokeilla uusia mahdollisuuksia ja hyödyntää jo saatuja kokemuksia ja oppeja.  Tilapäisessä kotihoidossa, omaishoidon vapaan järjestämisessä, omaishoidon tuen päivätoiminnassa, säännöllisessä kotihoidossa, lapsiperheiden kotipalvelussa ja tehostetussa palveluasumisessa ensi vuoden alusta käytössä oleva palveluseteli on osaltaan jo mahdollistamassa uuden terveydenhuoltolain mukaista valinnanvapautta ja asiakaskeskeisyyttä.

Riippumatta kuntarajoista ja niihin liittyvistä ratkaisuista terveydenhuollon rajat Lahdessa ja seudullisesti rikkoutuvat ja muutosvoimana prosessissa on meistä jokainen, asiakas ja kuntalainen. Palvelusetelilainsäädäntö ja terveydenhuoltolaki sisältölakina ovat auttamassa meitä kunnissa uusiin valinnan mahdollisuuksiin.

Sari Niinistö ,Sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja, Lahti

Sari Niinistö
sniinist@yahoo.com
0504443700
www.sariniinisto.com

Maalaiskylien identiteetti

Sunnuntai 5.9.2010 klo 19:24 - Merja Vahter

Viime viikkojen ja kuukausien aikana on käyty tavallista vilkkaampaa keskustelua suomalaisen maalaisympäristön kohtalosta. Siihen on innostanut omalta osaltaan UusiKunta-selvitysten virittämä jännite pienempien kuntien kohtalosta. Koska Päijät-Hämeen kaikki kunnat ovat omine ominaisuuksineen arvokkaita, olen pyrkinyt osallistumaan tilaisuuksiin, joissa pohjatietoa ja alustuksia keskusteluille on ollut mitä erilaisempien alustajien toimesta.

Perjantaina 3.9. alkoi Vääksyn Tallukassa kaksipäiväinen Voimistuvat kylät -kampanjan "Kylät ja uusiutuvat identiteetit Päijät-Hämeessä"- seminaari. Sinne oli ilmoittautunut pitkälti toistasataa toimijaa eri tahoilta. Alustuspuheenvuoroja oli alueen historiasta ja ilmiöistä, identiteetin merkityksestä, paikallisen identiteetin näkyvyydestä ja yhdistymisen UusiKunta/maaseutuvaikutusten arvioinnista, kylästä pienimpänä alueyksikkönä ja alueellisen vaikuttamisen vaihtoehdoista sekä paljosta muusta.

Useammassa kuin yhdessä alustuksessa nousi esiin pelko siitä, että Lahti jyräisi pienemmät kunnat kylineen päivineen. Lahtelaisena päättäjänä minun on vaikea tunnistaa tätä näkemystä. Johtuneeko sitten siitä, että itse olen aina arvostanut alueellista monimuotoisuutta pikemminkin rikkautena kuin uhkana. Uskallan väittää, että edes lahtelaisesta näkökulmasta ei olla lähdetty UusiKunta-selvitykseen itsekkäästi ajatellen ainoastaan Lahden tulevaa menestystä. Kyse on ollut ja on paljon laajemmasta menestymisen ja palvelujen varmistamisesta.

Sanonta joka seminaarissa myös toistui oli, Lahti tekee sitä tai Hollola tekee tätä. Ei tee. Ihmiset tekevät tai jättävät tekemättä, on sitten kyse kuntalaisista, päättäjistä tai virkamiehistä. Kunta ja mielikuva keskinäisestä arvostuksesta muodostuu meidän ihmisten puheista ja teoista, kuinka kohtelemme toisiamme ja  puolustamiamme asioita. Olen pahoillani siitä, että tämä prosessi on osoittanut, kuinka suurena peikkona tai uhkana Lahtea eli lahtelaisia pidetään joissakin pienemmissä ympäristökunnissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suivalan kartanon maisemaa Kärkölässä   Kuva: Merja Vahter 

Omalta osaltani ainakin voin vilpittömästi sanoa, että arvostan suuresti kaikkia Lahtea ympäröiviä maalaiskuntia. Niiden kylät ihmisineen ovat tehneet vuosikymmenien saatossa vähintäänkin yhtä arvokasta työtä kuin kaupungeissakin. Käsitys siitä, että kuntien ja kylien hienot maisemat metsineen, vehmaine peltomaisemineen tai rantoineen häviäisivät jonnekin mahdollisen suuremman kuntakoon yhteydessä, on vieras. Ne säilyvät tai säilyisivät uudessa yhteisessä kunnassakin aivan samalla tavalla, ellei peräti vielä paremmin, kuin kaupunkien infra.

Kärköläläisten puheissa tulee parhaiten esille se, kuinka he, omissa silmissään, ovat nähneet UusiKunta-selvitystyön osoittaneen suuremman kuntarakenteen tulevaisuutta vahvistavaksi. Kaikki voimme olla varmasti yhtä mieltä siitä, että juuri Kärkölä on yksi kauneimmista ja idyllisimmistä alueista. Tulee myös sellaisena säilymään, suurenevasta kuntakoosta riippumatta.

Asukkaiden elinoloja ja palveluita varmistaakseen päättäjät tästä joutuvatkin päättämään. Tulevaisuudessa, kun tämän ajan prosessia eri tahoilla tarkastellaan, tullaan pöytäkirjoja tarkastellessa katsomaan, miten me kukin päättäjä kussakin kunnassa olemme nyt tässä vaiheessa tämän asian osalta äänestäneet. Kuntalaisten selän taakse emme siinä pääse, vaan vastuun tekemisistämme sen suhteen kannamme me itse, niin hyvässä kuin huonommassa loppu tulemassa.

Toivon hartaasti, että oma näkemykseni siitä, että yhdessä olemme enemmän ja vahvempia vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, osoittautuu tulevien sukupolvien silmissä oikeaksi. Hyvään lopputulokseen voidaan päästä vain sillä, että luotetaan muiden vilpittömyyteen rakentaa asioita kuntien ja niiden asukkaiden yhteiseksi hyväksi, olemme sitten maaseudun tai kaupunkien ihmisiä.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

 

Seurakuntavaaleihin valmistaudutaan

Lauantai 28.8.2010 klo 0:36

Kaikkia Hämeen piirin kuntia, kuten koko Suomea koskeva asia syksyn aikana ovat seurakuntavaalit, jotka pidetään 14.-15.11.2010.

Kokoomus on lähtenyt rakentamaan ehdoslistoja teemalla Kuunteleeko kirkko? Hyvin valittu nimi listalle, koska se noudattelee samaa linjaa kuin muutkin vaalimme viime aikoina. Haluamme kuulla mitkä asiat ovat kuntalaisille, suomalaisille ja tässä tapauksessa seurakuntalaisille tärkeitä. Seurakuntien luottamustoimissa päätetään meille kaikille tavallisille ihmisille tärkeistä asioista. On tärkeää, että listoille löydetään ehdokkaitta eri ikäluokista, ammattiryhmistä sekä erilaisissa elämäntilainteissa elävistä perheellisistä, "sinkkuna" eläviä unohtamatta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaikissa seurakunnissa on ehdokaslistat seurakuntaneuvostoa sekä kirkkovaltuustoa varten. Kirkkoneuvoston edustajat valitaan myöhemmin vaaleissa valituiksi tulleista eri ehdokaslistojen edustajista. Lahdessa yhteinen kirkkovaltuusto koostuu neljän eri seurakunnan jäsenistä, samoin kirkkoneuvosto. Seurakuntaneuvosto sen sijaan valitaan jokaiseen seurakuntaan Keski-Lahteen, Launeelle, Joutjärvelle ja Salpausselälle omansa.

Näissä vaaleissa pääsevät ensimmäistä kertaa äänestämään myös nuoret, jo 16 vuotta täyttäneet. Ehdokkaiden sen sijaan tulee olla täysi-ikäisiä eli vähintään 18 vuotiaita. Nuoria toivotaankin löytyvän ehdokkaiksi runsaasti, koska heidän sanansa tulee siten parhaiten kuulluksi kirkollisista asioista päätettäessä. 

Keski-Lahden seurakuntaneuvoston nykyisen luottamushenkilöt päättivät tehdä kirkolliset luottamustoimet tutummiksi ihmisille olemalla seurakuntavaalien merkeissä Lahdessa syyskuun markkinapäivänä, 1.9. kello 8.00-15.00 välisen ajan torilla. Teltalla on tarkoitus kertoa seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston tehtävistä, kokoontumistiheydestä sekä muista aiheeseen liittyvistä asioista. Tapahtuman tavoite on myös kannustaa uusia ihmisiä lähtemään ehdokkaaksi seurakuntiemme listoille, ellei ole sitä vielä sitä ennen tehnyt. Yhtenä ehdokaslistana on siis Kokoomuksen ja sitoutumattomien ehdokkaiden Kuunteleeko kirkko?

Kaikkien neljän lahtelaisen evankelisluterilaisen seurakunnan valitsijayhdistysten listat ovat Kokoomuksen Lahden Kunnallisjärjestön toimistossa, Rautatienkatu 19 A, 3. kerros, jossa voi toimiston aukioloaikoina käydä tarjoutumassa ehdokkaaksi kirkkovaltuustoon ja/tai seurakuntaneuvostoon.
Toimiston yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.lahdenkokoomus.fi

Aktiivista syksyä!

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

TURVAVERKKO

Torstai 26.8.2010 - Sari Niinistö

Turvaverkko
 

Tommi Berg haastoi 16.6 Uusi Lahti- lehdessä pohtimaan miten suomalaiseen yhteiskuntaan saadaan sykettä? Berg pohti turvaverkon käsitettä, työtä, työttömyyttä ja yrittämistä..

Suomalaisten tulevaisuutta ei ratkaise yritysten töitten siirtäminen ulkomaille. Oleellisempaa on, millainen mahdollisuus suomalaisilla on työllistymiseen kotimaassaan ja ulkomailla. Sisäisen yrittäjyyden ja itseluottamuksen malli pitäisi siirtää jokaiselle jo äidinmaidossa ja yhteiskunnassa tulisi mahdollistaa tiedot, taidot ja rakenteet yrittäjähenkisyydelle.

Lähtökohtaisesti työttömällä pitää olla mahdollisuus ja jopa velvoite kaikenlaisen työn tekemiseen. Koulutustaankin vastaamatonta työtä arvokkaana pitävä rakentaa yhteiskuntaa ja on oivaltanut, ettei järjestelmä ole ainoa vastuullinen muuttuvasta työtilanteesta meillä ja maailmalla. Jokaisella työttömällä pitäisi nopeasti työttömäksi jäämisen jälkeen olla motiivi ja mahdollisuus suuntautua elämässä uudelleen. Työhön ja/ tai koulutukseen. Tilannearvio, uudelleen työllistyminen ja/tai koulutus soveltuviin uusiin tehtäviin on oltava kannattavaa..Yksilöllä tai yrityksellä ei pitäisi olla subjektiivista oikeutta palveluun, päivärahaan ja järjestelmään.  Yksilöllä ja yrityksellä pitäisi olla subjektiivinen oikeus tulla kohdelluksi yksilöllisesti.

Laadukas koulutus on suomalaisen yhteiskunnan peruspilari. Tätä järjestelmää pitäisi edelleen kehittää. Koulutuksessa ei pidä tyytyä vain tiedon siirtämiseen ja tutkintojen läpäisyyn. Oleellista on, miten motivoitunutta ihmisiä erilaisista koulujärjestelmistä tulee ulos ja miten nopeasti he löytävät paikkansa yhteiskunnassa. Opiskelun ja työn yhdistäminen pitäisi olla myös huomattavasti nykyistä yksinkertaisempaa. Yrittäjäkasvatus tulisi saada osaksi opetusta kaikissa oppilaitoksissa. Päiväkodeissa, peruskoulussa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa pitäisi jokaista kannustaa löytämään sisältään usko yrittämiseen..

Ideoita, osaamista ja ammattitaitoa pitää voida saada käyttää ja näyttää omassa tehtävässään. Oma-aloitteisuutta ei saa eriarvoistaa. Riippumatta siitä, onko yrittäjä vai palkansaaja, pitäisi olla mahdollisuudet  perhe-elämään ja turvaan sairauden ja työkyvyttömyyden yllättäessä. Oikeudet lomiin ja vuorotteluvapaiseen pitäisi olla jokaisella yhteiskuntaa työllään rakentavalla. Mahdollisuudet elää yrittämisen kautta on suotava myös yrittäjille. Henkinen hyvinvointi syntyy työn ja vapaan tasapainosta. Työttömänä tai ylityöllistettynä kykymme ajatella myönteisesti kärsii ja motiivimme toimintaan heikkenevät.

Suomalainen turvaverkkojärjestelmä ei ole toistaiseksi tuottanut onnellisempaa kansaa kuin muuallakaan. Suomessa ei juuri hypätä tehtaan ikkunoista, mutta itsemurhatilastoissa loistamme kirkkailla sijoilla. Syyt ovat moninaiset. Jokaisen ihmisen perustarve on kuitenkin saada onnistumisen elämyksiä ja kokea itsensä hyödylliseksi omassa ympäristössään. Suomessa pitää oivaltaa yksilö- ja järjestelmätasolla sodanjälkeisen jälleenrakennusvaiheen henki – rehellisesti yrittänyttä ei laiteta, verkkoon tai verkosta ulos.

Sari Niinistö
sniinist@yahoo.com
0504443700
www.sariniinisto.com